| Yhteenveto: | Nummi, E. 2025. The relationship between frailty and active ageing. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Gerontology and Public Health, Master’s thesis, 58 pp.
Background: The increase in life expectancy resulting from advancements in medicine is not a value in itself; rather, the added years of life should also be of high quality. Frailty, defined as accelerated ageing, poses a challenge to ageing well, as it increases the risk of functional decline, falls, hospitalization, and mortality. However, with appropriately targeted interventions, the progression of frailty can be slowed. Active ageing, on the other hand, refers to an individual's effort to remain active in accordance with their personal goals, abilities, and opportunities, and it is assumed to promote individual well-being. The aim of this study was to gain further insight into the relationship between frailty and active ageing. Additionally, the study examined whether different dimensions of active ageing (goals, ability, opportunity, and activity) differ in relation to frailty.
Methods: The data consisted of participants aged 75–85 from Jyväskylä who took part in the AGNES study and for whom the frailty phenotype had been determined (n=857). Based on the frailty phenotype, participants were divided into three groups: Non-frail (n=519), pre-frail (n=305), and frail (n=33). Active ageing was measured using the UJACAS scale. Background variables included age, gender, self-rated health, and the number of medications and chronic conditions. Differences in total active ageing scores between the frailty groups were analyzed using linear regression analysis, and differences in the various dimensions of active ageing were examined using the Kruskal–Walli’s test.
Results: Approximately 57% of the participants were women. The largest age cohort consisted of 75-year-olds (about 46%), while the smallest was the 85-year-old cohort (about 20%). On average, individuals in the non-frail group had fewer chronic conditions and used fewer medications compared to those in the pre-frail and frail groups. A total of 52.1% of participants rated their health as average or worse. Compared to individuals in the frail group (ref.), those in the pre-frail group (b = 0,07, p = 0,095) and the non-frail group (b = 0,23, p < 0,001) had higher active ageing scores in the model adjusted for background variables. However, the difference between the frail and pre-frail groups was not statistically significant. In each dimension of active ageing, participants in the non-frail group had higher scores compared to those in the pre-frail or frail groups.
Conclusions: Frailty is associated whit the individual's ability to live a life in accordance with their personal goals, especially in terms of functional capacity and autonomy. Further research is needed to explore the causal relationship between frailty and active ageing and whether supporting active ageing could be one way to prevent frailty.
Key words: ageing, frailty, functional capacity, senescence
Nummi, E. 2025. Gerastenian yhteys aktiivisena vanhenemiseen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 58 s.
Tausta: Lääketieteen kehittymisen seurauksena saavutettu eliniän pidentyminen ei ole itseisarvo, vaan saavutettujen elinvuosien tulee olla myös laadullisesti hyviä. Gerastenia, eli kiihtynyt vanheneminen on yksi haaste laadukkaalle vanhenemiselle, koska se lisää riskiä toimintakyvyn vajauksiin, kaatumisiin, sairaalaan joutumiseen ja kuolemaan. Oikein kohdennetuilla interventioilla gerastenian etenemistä on mahdollista kuitenkin hidastaa. Aktiivisena vanheneminen on puolestaan yksilön pyrkimys aktiivisuuteen omien tavoitteidensa, kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan ja sen oletetaan edistävän yksilön hyvinvointia. Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli saada lisää tietoa gerastenian ja aktiivisena vanhenemisen yhteydestä. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin, onko eri aktiivisena vanhenemisen ulottuvuuksilla (halu toimintaan, kyky toimintaan, mahdollisuus toimintaan ja toiminnan useus) eroa suhteessa gerasteniaan.
Menetelmät: Aineistona käytettiin niitä Jyväskyläläisiä 75–85-vuotiaita AGNES-tutkimukseen osallistuneita tutkittavia, joilta oli määritelty gerastenian ilmiasu (n=857). Gerastenian asteen perusteella tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään: Ei gerasteniaa (n=519), gerastenian esiaste (n=305) ja gerastenia (n=33). Aktiivisena vanhenemista mitattiin UJACAS-mittarilla. Taustamuuttujina käytettiin ikää, sukupuolta, koettua terveyttä sekä lääkkeiden ja sairauksien lukumäärää. Eroja aktiivisena vanhenemisen kokonaispisteissä gerastenian asteen perusteella muodostuneiden ryhmien välillä tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysilla ja eri ulottuvuuksien tarkastelu toteutettiin Kruskal-Wallisin testillä.
Tulokset: Tutkittavista naisia oli noin 57 %. 75-vuotiaat muodostivat suurimman ikäkohortin (noin 46 %) 85-vuotiaiden ikäkohortin ollessa pienin (noin 20%). Ei gerasteniaa -ryhmällä oli keskiarvoltaan vähemmän sairauksia ja lääkkeitä käytössä kuin gerastenian esiaste- ja gerastenia-ryhmällä. Tutkittavista terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi koki 52,1 %. Gerastenia-ryhmään (ref.) kuuluneisiin henkilöihin verrattuna gerastenian esiaste -ryhmässä (b=0,07, p=0,095) ja ei-gerasteniaa -ryhmässä (b=0,23, p<0,001) olevilla henkilöillä oli korkeammat aktiivisena vanhenemisen pisteet taustamuuttujilla vakioidussa mallissa. Ero gerastenia- ja gerastenian esiaste- ryhmän välillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Jokaisessa aktiivisena vanhenemisen ulottuvuudessa ei gerasteniaa -ryhmään kuuluvilla oli korkeammat aktiivisena vanhenemisen pisteet kuin gerastenian esiaste- tai gerastenia-ryhmään kuuluvilla tutkittavilla.
Johtopäätökset: Gerastenia on yhteydessä yksilön mahdollisuuksiin elää omien tavoitteidensa mukaista elämää etenkin yksilön toimintakyvyn ja autonomian osalta. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta gerastenian ja aktiivisena vanhenemisen välisestä kausaliteetista ja siitä, voisiko aktiivisena vanhenemisen tukeminen olla yksi keino ehkäistä gerasteniaa.
Asiasanat: hauraus, hauraus-raihnausoireyhtymä, ikääntyminen, toimintakyky, vanheneminen
|
|---|