| Yhteenveto: | Anti-work, eli työkriittisyys tarkoittaa työntekijän yleistä kielteistä suhtautumista uskomukseen, että työ on perustavanlaatuinen omanarvontuntoa tai yhteiskunnallista arvoa tuottava asia. Se lukee sisäänsä monenlaista kritiikkiä työn instituutiota ja organisaatioita kohtaan. Muun muassa työkriittisessä keskustelussa toistuvat teemat sekä koronapandemian vaikutus liikkeen nousuun viittaa mahdolliseen yhteyteen työkriittisyyden ja työn täyttymysten, eli sen, kuinka hyvin yksilön nykyinen työ vastaa hänen odotuksiaan, välillä. Lisäksi ammattiaseman yhteys moniin työn täyttymysten liitännäisilmiöihin herättää kysymyksiä ammattiaseman mahdollisesta roolista.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko työn täyttymykset (toimeentulo, vakaus, uramenestys, arvostus, kyvykkyys, itsenäisyys, aitous, itsensä kehittäminen, yhteenkuuluvuus, myötävaikuttaminen, laaja-alainen hyvän tekeminen, arkinen hyvän tekeminen) yhteydessä työkriittisyyteen. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, muuntaako ammattiasema työn täyttymysten ja työkriittisyyden välistä yhteyttä. Myös sukupuolen, iän ja taloudellisen tilanteen vaikutusta kontrolloitiin. Tämä tutkimus oli osa MEANWELL: Merkityksellisestä työstä hyvinvointia organisaatioihin -hanketta. Työkriittisyyttä mitattiin suomalaiseen väestöön validoidulla ja suomennetulla mittaristolla, joka pohjautuu r/antiwork-nimisen Reddit-internetkeskustelufoorumin pohjalta kehitettyyn mittariin. Työn täyttymyksiä mitattiin työn merkitysten ja täyttymysten (TMT) -mittarilla. Tutkimuksemme osallistujat olivat monilta eri toimialoilta ja eri ammattiasemista, mutta naiset ja korkeasti koulutetut olivat yliedustettuna.
Hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että kaikki 12 työn täyttymysten alaosa-aluetta selittivät työkriittisyyttä siten, että vähäisempiä työn täyttymyksiä kokeneet olivat työkriittisempiä. Lisäksi ammattiasema muunsi yhteyttä kahden työn täyttymyksen kohdalla siten, että matala itsenäisyyden tai myötävaikuttamisen kokemus liittyi työkriittisyyteen enemmän korkeassa, kuin matalassa ammattiasemassa. Eniten työkriittisyyttä selittivät kuitenkin taustamuuttujat ikä ja taloudellinen tilanne. Tuloksemme ovat linjassa aikaisemman, joskin rajallisen tutkimuskirjallisuuden kanssa, ja tuovat lisää ymmärrystä työkriittisyyden yhteydestä työn täyttymyksiin sekä ammattiasemaan.
Anti-work orientation (AWO) describes a generalized, contentious rejection of work as determinant of one’s self-worth or worth to society and encompasses a wide range of critiques on the institution of work and organizations. Many recurring themes in anti-work discussions as well as the effect of the COVID-19 pandemic on the rise of such discussions imply a potential link between AWO and vocational fulfillment (VF), which describes how well an individual’s expectations for their working life are being fulfilled by their current employment. Additionally, relationships between occupational status (OS) and many factors closely related to VF raise the question of whether OS could also play a role in AWO and its potential link to VF.
The aim of this thesis was to examine the potential link between AWO and VF (subsistence, stability, career success, recognition, capability, agency, authenticity, self-development, belongingness, contributing to belongingness, contributing to a higher purpose, doing good for others) and furthermore whether OS would transform that relationship. Gender, age and financial situation were controlled. This study was a part of the MEANWELL: Meaningful work as a source of well-being project. The measure used for AWO originates from the r/antiwork Reddit community but has been validated and translated to fit the Finnish context. VF was measured with the Vocational Meaning and Vocational Fulfillment Survey (VMF). The participants were from a range of different industries and occupational statuses, though women and those with higher education were over-represented.
Hierarchical linear regression analysis showed all 12 subsets of VF to account for AWO in that lower VF predicted higher AWO. Additionally, OS transformed that relationship for two subsets of VF in that lower agency or contributing to belongingness predicted AWO more robustly for those with high OS when compared to those with low OS. The most significant predictors for AWO were, however, age and economic situation which were included as control variables. Our results are in line with the albeit limited pre-existing research and work to shed more light on the relationship between AWO and VF as well as OS.
|
|---|