| Yhteenveto: | Tutkimus käsittelee rikollisuudelle annettuja syitä ja selityksiä vuoden 1907 eduskunnan välikysymyskeskustelussa ja sitä, miten nuo selitykset heijastelevat aikalaisten maailmankuvaa. Keskeiseksi nousee rikollisuuskäsitysten esiin tuoma maailmankuvallinen ero: poliittinen vasemmisto näki rikollisuuden yhteiskunnallisten epäkohtien aiheuttamana, kun ei-sosialistisissa poliittisissa ryhmissä syytettiin rikollisuudesta erityisesti kansaa villitsevää poliittista kiihotusta tai kansan valistuksen puutetta. Käydyn keskustelun piirteissä, esimerkiksi salaliittoteorioiden käyttöä retoriikassa, voi nähdä samankaltaisuuksia nykyaikaisen polarisoituneen poliittisen keskustelun kanssa. Esiin nousevat myös aikalaisten vaalimat uhkakuvat, erityisesti anarkismin uhkakuva, jota käytettiin myös leimakirveenä. Samalla käsitellään sitä, kuinka tiiviisti käyty rikollisuuskeskustelu oli yhteydessä koko Venäjän keisarikunnan poliittiseen kehitykseen vuoden 1905 vallankumouksen jälkimainingeissa.
|
|---|