| Summary: | Työkriittisyyden ilmiö on työ- ja organisaatiopsykologian kentällä suhteellisen vähän tutkittu ilmiö etenkin Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia mahdollisia työkriittisyyden, työholismin, työn merkityksellisyyden ja psykologisen joustavuuden kokemusten perusteella muodostuvia alaryhmiä eli työkriittisyyden erilaisia ilmentymiä suomalaisessa työntekijäotoksessa esiintyy. Lisäksi tutkimme, miten nämä ilmentymät ovat yhteydessä yksilölliseen hyvinvointiin, jota tarkastelimme yleisen elämän hyvinvoinnin, työn ja muun elämän tasapainon, työn imun sekä työuupumuksen kokemusten muodossa.
Aineistomme on peräisin MEANWELL-tutkimushankkeessa toteutetusta seurantakyselystä (N = 1234), joka sisälsi vastaajia usealta eri toimialalta. Havaitsimme K-keskiarvojen klusterianalyyseja hyödyntäen tässä aineistossa esiintyvän kuusi erilaista kokemusryhmää: työkriittiset (16.2 %), työkriittiset työholistit (18.7 %), merkityksellisyyttä kokevat työssä joustavat (20.9 %), merkityksellisyyttä kokevat joustavat työholistit (15.6 %), matalaa merkityksellisyyttä kokevat työssä joustamattomat (12.2 %) sekä työssä joustamattomat (16.4 %).
Monimuuttujaista kovarianssianalyysia hyödyntäen havaitsimme, että työkriittisyys oli yhteydessä korkeampaan yksilölliseen hyvinvointiin silloin, kun se yhdistyi vahvaan psykologiseen joustavuuteen ja alhaiseen työholismiin. Silloin kun työkriittisyys esiintyi yhdessä matalan psykologisen joustavuuden sekä joko korkean työholismin tai matalan työn merkityksellisyyden kokemusten kanssa, oli yksilöllinen hyvinvointi puolestaan heikompaa. Koko tutkimuksemme tulosten pohjalta esitämme, että työkriittisyydessä on mahdollisesti kolme erilaista kokemuksellista ulottuvuutta: kriittisyys työn merkityksettömyyttä kohtaan, kriittisyys työn taakkaa kohtaan ja työkriittisyys voimavarana.
Anti-work orientation is a phenomenon that has been studied relatively little in the field of industrial and organizational psychology, especially in Finland. The aim of our study was to examine how experiences of anti-work orientation, workaholism, meaningful work and psychological flexibility form experiential groups, or different expressions of anti-work orientation, among Finnish employees. In addition, we examined how these expressions of anti-work orientation relate to experiences of individual well-being in the forms of overall life well-being, work-life balance, work engagement and burnout.
Our study is based on an e-survey data acquired from the MEANWELL research project, which included respondents from several industries (N = 1234). Using K-means cluster analyses, we observed six different experiential groups: anti-work oriented (16.2%), anti-work oriented workaholics (18.7%), flexible workers with meaningful work (20.9%), flexible workaholics with meaningful work (15.6%), non-flexible workers with meaningless work (12.2%) and non-flexible workers (16.4%).
Utilizing a multivariate analysis of covariance, we observed that anti-work orientation was related to high personal well-being when paired with high psychological flexibility and low workaholism. When anti-work orientation was paired with low psychological flexibility and either high workaholism or meaningless work, low well-being occurred. Based on all the findings of our study, we present that there might exist three different experiential dimensions of anti-work: criticism towards meaningless work, criticism towards the burden of work and anti-work as a resource.
|
|---|