| Summary: | Pöyry, R. 2025. Monilajisuuden yhteys urheiluseuroissa harrastavien lasten motivaatiotekijöihin. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 84 s. 6 liitettä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella organisoidun monilajiharjoittelun yhteyttä 9–13-vuotiaiden urheiluseurassa harrastavien lasten motivaatiotekijöihin. Tutkimuksessa vertailtiin erityisesti monilajiharjoittelijoiden ja yhden lajin harjoittelijoiden eroja liikunnallisen pätevyyden, viihtyvyyden, psykologisten perustarpeiden, motivaatioilmaston ja fyysisen aktiivisuuden osalta. Lisäksi työssä selvitettiin lasten raportoimia syitä osallistua monilajiharjoitteluun. Teoreettisena pohjana hyödynnettiin motivaatiotekijöiden osalta tavoiteorientaatio- ja itsemääräämisteoriaa.
Tutkimus toteutettiin keväällä 2025 kvantitatiivisella kyselylomakkeella (n=213) osana monilajihanketta Jyväskylän alueella. Aineisto analysoitiin t-testeillä ja Spearmanin korrelaatiokertoimilla. Tutkimuksessa käytettiin validoituja suomen kielelle käännettyjä mittareita: Physical Self-Perception Profile (PSPP) liikunnallisen pätevyyden arviointiin, SCQ-2:n Enjoyment-osiota viihtyvyyden mittaamiseen, Basic Psychological Needs in Physical Education Scale (BPN-PE) psykologisten perustarpeiden arviointiin sekä Motivational Climate in Physical Education Scale (MCPES) motivaatioilmaston arviointiin. Fyysistä aktiivisuutta tutkittiin itsearvioinnilla, joka kattoi liikunnan määrän, keston ja intensiteetin. Toimintaan osallistumisen syitä tarkasteltiin sekä pääasiallisen että muiden ilmoitettujen syiden osalta.
Monilajiharjoittelijat kokivat tilastollisesti merkitsevästi korkeampaa liikunnallista pätevyyttä (p=0.047) ja olivat fyysisesti aktiivisempia (p=0.005) kuin yhden lajin harjoittelijat. Psykologisten perustarpeiden, motivaatioilmaston ja viihtyvyyden välillä ei havaittu merkitseviä eroja, vaikka monilajiryhmän keskiarvot olivat useimmiten korkeampia. Monilajiharjoittelijoiden ryhmässä fyysisen aktiivisuuden yhteydet olivat voimakkaampia koettuun pätevyyteen, viihtyvyyteen ja perustarpeiden tyydyttymiseen verrattuina yhden lajin harjoittelijoihin. Myös motivaatiotekijöiden ja psykologisten perustarpeiden välillä havaittiin vahvoja keskinäisiä yhteyksiä. Tärkein syy monilajiharjoitteluun osallistumiselle oli halu kehittää omia urheilullisia taitoja ja vähiten siihen vaikutti toiminnan taloudellinen puoli.
Tutkimuksen perusteella monilajiharjoittelu näyttäytyy kokonaisvaltaisena ja myönteisenä toimintamallina, joka tukee koettua liikunnallista pätevyyttä ja fyysistä aktiivisuutta. Monilajiharjoittelu voi tarjota toimivan vaihtoehdon varhaisen erikoistumisen ehkäisemiseksi ja lasten pitkäaikaisen urheilu- ja liikuntasuhteen tukemiseksi, kuten aiemmassa tutkimuksessa on todettu. Tämän vuoksi valmennuksessa ja seuratoiminnassa tulisi tarjota lapsille mahdollisuus harrastaa useampaa lajia rinnakkain. Lajista riippumatta lasten ja nuorten valmennuksen tulisi olla monipuolista ja motivaatiota tukevaa, jotta se edistäisi liikunnallista pätevyyttä, viihtyvyyttä ja fyysistä aktiivisuutta. Jatkotutkimuksessa tulisi tarkastella vaikutuksia pitkäaikaisesti ja huomioida myös valmennusympäristön laadulliset tekijät monilajiharjoittelun ja yhden lajin harjoittelun välillä.
Asiasanat: Monilajiharjoittelu, liikuntamotivaatio, fyysinen aktiivisuus, urheiluseuraharrastaminen, koettu liikunnallinen pätevyys
|
|---|