| Summary: | Tämä tutkimus tarkasteli nuorten kokemaa yksinäisyyttä koulusiirtymässä yläkoulusta opintojen toiselle asteelle sekä 9. luokalla koetun yksinäisyyden ja koulusiirtymässä siinä tapahtuvan muutoksen yhteyttä koulutuksen keskeyttämisaikomuksiin opintojen toisella asteella. Tutkimus tarkasteli, miten nuori-vanhempisuhteessa nuoren kokema läheisyys sekä konfliktit muunsivat 9. luokan yksinäisyyden ja keskeyttämisaikomusten välistä yhteyttä. Tutkimuksessa käytettiin TIKAPUU 2 - Yläkoulusta toisen asteen opintoihin -tutkimushankkeen aineistoa ja tutkimus rajattiin niihin nuoriin, jotka vastasivat kyselyyn 9. luokan keväällä (N = 885). Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin kolmessa mittapisteessä: keväällä 2018, syksyllä 2018 ja keväällä 2019. Yksinäisyyttä ja siinä koulusiirtymässä tapahtuvia muutoksia tutkittiin ristiintaulukoinnilla. Yksinäisyyden sekä siinä tapahtuvan muutoksen yhteyttä keskeyttämisaikomuksiin sekä nuori-vanhempisuhteen laadun muuntavaa
vaikutusta kyseisessä yhteydessä tutkittiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysillä.
Nuorten yksinäisyyden havaittiin olevan suhteellisen pysyvää yli koulusiirtymän. Sekä 9. luokalla koettu korkean tason yksinäisyys että koulusiirtymässä lisääntynyt yksinäisyys olivat yhteydessä lisääntyneisiin koulutuksen keskeyttämisaikomuksiin. Nuori-vanhempisuhteen konflikteilla havaittiin suuntaa antava muuntava vaikutus yksinäisyyden ja keskeyttämisaikomusten välisessä yhteydessä: suhteen konfliktien ollessa runsaita oli matalankin tason yksinäisyys yhteydessä kohonneisiin keskeyttämisaikomuksiin. Konfliktien ollessa vähäisiä ainoastaan yksinäisyyden taso määritti keskeyttämisaikomuksissa tapahtuvaa vaihtelua. Tutkimustulokset antavat näyttöä yksinäisyyden pysyvästä luonteesta koulusiirtymässä ja yksinäisyyden ja koulutuksen keskeyttämisaikomusten välisestä positiivisesta yhteydestä. Tutkimustulokset kannustavat kiinnittämään huomiota nuorten yksinäisyyden torjumiseen sekä kouluissa että laajemmin yhteiskunnallisella tasolla esimerkiksi järjestö- ja harrastustoiminnan kautta. Tutkimus antaa osviittaa nuori-vanhempisuhteen laadun merkityksellisyydestä myöhäisnuoruudessa ja siitä, että myös teini-ikäisten vanhempien tulisi saada tukea vanhemmuuteen tarvittaessa. Nuorten yksinäisyyteen puuttuminen voi katkaista koulutuksen keskeyttämisaikomusten kierteen, joka äärimmillään voi johtaa koulutuksen keskeyttämisen kautta heikkoon yhteiskunnalliseen asemaan ja vakaviin henkilökohtaisiin ongelmiin.
This study examined youth loneliness across the transition from lower secondary school to upper secondary education, the role of loneliness in Grade 9 and the changes in loneliness across the school transition in later dropout intentions, and the extent to which adolescent- parent conflict and closeness moderate the connection between Grade 9 loneliness and later dropout intentions. This study utilized data from the Stairway 2 project. Loneliness and the changes in it were examined using cross tabulation. The connection between loneliness, changes in loneliness and dropout intentions, and the moderating effect of the quality of the youth-parent relationship were examined using hierarchical regression analyses. Loneliness was found to be relatively stable across the school transition. Both high loneliness experienced in Grade 9 and increasing loneliness across the school transition were positively correlated with dropout intentions in upper secondary school. The conflicts of a youth-parent relationship were found to have a marginally significant moderating effect in the connection between loneliness and the dropout intentions: when adolescents perceived high levels of conflict, even low loneliness was connected to elevated levels of dropout intentions. When conflicts were low, the levels of loneliness determined the levels of dropout intentions. The results of this study provide evidence of the stability of loneliness across school transition and the connection between loneliness and dropout intentions. The results encourage schools to pay attention to youth loneliness. The results also raise the importance of the relationship with parents in youth well-being.
|
|---|