Iskulyönnin biomekaaninen analyysi

Lentopallo on joukkuelaji, jossa yksilön kyky lyödä kova iskulyönti on oleellisessa osassa pisteen tekemisessä joukkueelle. Iskulyönti on yliolan liike, jonka liikeketjussa on uniikkeja piirteitä muihin lyönti- ja heittolajeihin verrattuna. Tärkeää on liikeketjun toteutus oikeassa kehonosien liikkum...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Meuronen, Ville
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2025
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/103831
Kuvaus
Yhteenveto:Lentopallo on joukkuelaji, jossa yksilön kyky lyödä kova iskulyönti on oleellisessa osassa pisteen tekemisessä joukkueelle. Iskulyönti on yliolan liike, jonka liikeketjussa on uniikkeja piirteitä muihin lyönti- ja heittolajeihin verrattuna. Tärkeää on liikeketjun toteutus oikeassa kehonosien liikkumisjärjestyksessä, jolloin koko keho toimii yhteistyössä. Liikeketjun toteutukseen vaikuttavat varsinkin lihastyö, liikkeestä aiheutuvat vuorovaikutukset ja kehon pyörimismäärä. Osuma palloon on törmäys, joten maksimaalisen lyöntinopeuden kannalta tärkeintä on maksimoida törmäysvoima. Tutkimukseen rekrytoitiin 16-18-vuotiaita juniorilentopalloilijoita (n = 20), joista 9 oli tyttöjä ja 11 poikia. Tutkittavat löivät iskulyöntejä maksimaalisella nopeudella. Iskulyönneistä tehtiin Vicon-kamerajärjestelmän avulla liike-analyysi, josta saatiin selville nivelkulmia, kulmanopeuksia, kulmakiihtyvyyksiä, lineaarisia nopeuksia ja näiden ajoituksia. Tutkimuksessa selvitettiin näiden muuttujien korrelaatioita pallon nopeuteen. Lyöntien nopeudet olivat keskimäärin 68 km/h tytöillä ja 90 km/h pojilla. Molemmilla tärkeäksi todettiin suuremmat ylävartalon koukistuksen (tytöt 372 ± 101 °/s, pojat 389 ± 92 °/s) ja oikean polven ojennuksen maksimikulmanopeudet (336 ± 222 °/s, 875 ± 202 °/s) sekä suuremmat olkavarren (8,7 ± 0,9 m/s, 10,8 ± 0,8 m/s), kyynärvarren (11,3 ± 0,8 m/s, 13,5 ± 0,7 m/s) ja kämmenen (13,4 ± 0,8 m/s, 16,0 ± 0,8 m/s) maksimaaliset lineaariset nopeudet. Tyttöjen tuloksissa korostui lisäksi hyppykorkeuden (39,4 ± 4,6 cm), suurempien liikeratojen ja pallo-osuman aikaisten olkapään ja olkavarren lineaarisen nopeuden merkitys. Poikien osalta varsinkin pallo-osuman aikaiset kyynärvarren ja kämmenen lineaariset nopeudet olivat tärkeitä. Sen sijaan pallo-osuman aikaiset kulmanopeudet eivät olleet yhteydessä suurempaan iskulyönnin nopeuteen. Tulokset korostavat koko kehon hyödyntämistä iskulyönnin nopeuden kehittämisessä. Ylä- ja alavartalo tekevät työnsä, joka mahdollistaa lyöntikäden nopeuden kiihtymisen. Koko kehon hyödyntäminen aiheuttaa haasteen ajoittaa liikeketjun toiminta oikein, mikä korostaa taidon merkitystä. Pelaajalla on oltava sekä taitoa että fyysistä suorituskykyä pystyäkseen lyömään kova iskulyönti erilaisissa pelitilanteissa.