| Summary: | Psykologinen stressi ja ahdistuneisuus ovat yleistyneet viime vuosikymmenen aikana ja koskettavat arviolta kolmasosaa väestöstä maailmanlaajuisesti. Liittyen vahvasti muiden sairauksien, kuten verenpainetaudin, immuunijärjestelmän häiriöiden, kakkostyypin diabeteksen ja masennuksen syntymekanismeihin krooninen stressi ja stressin aiheuttama ahdistuneisuus muodostavat suuren maailmanlaajuisen terveysuhkan. Oikeanlaiseen hoitoon pääsy on usein hidas prosessi, joten helposti saavutettaville matalan kynnyksen apukeinolle stressin ja ahdistuksen lievittämiseksi on tarvetta. Hengitys- ja joogaharjoitteita on tähän tarkoitukseen tutkittu jonkin verran, mutta nenän kautta tapahtuvan hyräilyn vaikutuksia ei ole käsitelty länsimaalaisessa tieteessä kovin kattavasti siitä huolimatta, että kyseessä on ihmiselle luontainen ja usein alitajuinenkin tapa toimia. Koska hyräilemisestä ei ole laajamittaista tutkimustietoa psykofysiologisessa hyvinvointikontekstissa, tämän kriittisen ja osin systemaattisia metodeja hyödyntävän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli kartoittaa, mitä hyräilystä stressin ja ahdistuksen lievittämisessä tiedetään ja minkälaista tutkimustietoa aiheesta mahdollisesti puuttuu keräämällä ja analysoimalla kirjallisuutta useilta eri tieteenaloilta.
Aineistonhaku suoritettiin useista eri tietokannoista käyttäen tutkimuskysymysten perusteella rakennettuja hakustrategioita. Tietokantahaut yhdessä manuaalisen haun kanssa tuottivat 1543 hakutulosta, joista sisäänotto- ja poissulkukriteeristön perusteella lopulliseksi aineistoksi valikoitui 22 julkaisua, joista iso osa koskee intialaisen joogaperinteen mukaista hengitysharjoitusta, Bhramari Pranayamaa (vapaasti suomennettuna ”kimalaisen hengitys”). Datakirjallisuus analysoitiin käyttäen induktiivista, temaattista analyysitapaa, jonka muodostamisessa hyödynnettiin Atlas.ti-ohjelmistoa. Tutkimuksen hypoteesi oli, että itse suoritetulla hyräilyllä on mahdollisesti subjektiivista, akuuttia stressiä tai ahdistusta lievittäviä ominaisuuksia.
Tuloksista ilmeni, että hyräilyllä on muutamia fysiologisia ja neuraalisia stressiä ja ahdistusta lievittäviä mekanismeja, jotka mahdollisesti johtavat monenlaisiin fysiologisiin, psykologisiin sekä neuraalisiin vaikutuksiin. Löydöksiä tarkasteltiin ja käsiteltiin suhteessa muuhun ympäröivään tieteenalakohtaiseen tutkimustietoon nostaen samalla esiin ilmeinen systemaattisen tutkimuksen puute nasaalihyräilyn stressiä ahdistusta lievittävistä ominaisuuksista. Tulosten perusteella muodostettiin malli tietynlaiselle, stressiä ja ahdistusta mahdollisesti lievittävälle nasaalihyräilylle. Lopuksi esitettiin hypoteesi interventiosta akuutin ahdistuksen hallintaan ja useita ehdotuksia laajemmalle jatkotutkimukselle ja mahdollisille sovellutuksille.
The prevalence of mental stress and anxiety has been on the rise in the last decade, estimated to concern almost a third of the global population. Strongly associated with contributing to comorbidities such as hypertension, immune dysfunction, type two diabetes, depression and other health issues, chronic stress and stress-induced anxiety pose a threat to wellbeing globally. The waiting lines to get treated are long, which calls for accessible, low-threshold ways to help manage stress or anxiety. Breathwork and yoga methods have been studied to some extent in alleviating stress but, the act of nasal humming in general is rather little researched upon. There are only a handful of studies or literature to this date regarding human humming despite the usual and often subconscious nature of the act itself. As only little is known about humming in the context of psychophysiological wellbeing and more precisely stress and stress-induced anxiety, the aim of this narrative literature review with critical and systematic aspects was to find out what is already known regarding humming in this context and what may be missing in the existing area of research by gathering and analyzing literature from different scientific branches.
Multiple databases were searched using relevant, research question derived search strategies yielding 1 543 initial search results. Together with hand searching and in accordance with the eligibility criteria, 22 pieces of literature made it to the dataset, the majority of which related to the Indian yogic breathing practice, Bhramari Pranayama (“humming bee breathing”). Inductive, thematic analysis was conducted on the data using Atlas.ti. The leading hypothesis of this study was the possible beneficial effects of self-advocated humming for reducing acutely experienced stress or stress-induced anxiety.
Few potential stress and anxiety alleviating physiological and neural mechanisms which may contribute to several physiological, psychological and neurological effects, discussed in the literature were identified. These findings were further discussed and elaborated by reflecting them into domain-specific research, highlighting the evident lack of systematic research on nasal humming in the stress and anxiety reducing context. A proposed model for stress and anxiety alleviating effects and mechanisms of certain type of humming was formed. Finally, a hypothesis grounding future research on managing acute anxiety was proposed among multiple suggestions on certain topics for further, more extensive and precise research.
|
|---|