| Yhteenveto: | Kliinisellä opetuksella viitataan tässä kartoittavassa kirjallisuuskatsauksessa opetukseen, joka
tapahtuu aidoissa työelämän oppimisympäristöissä. Kliinisen opetuksen kautta opiskelijat soveltavat omaksumaansa teoreettista tietoa käytäntöön fysioterapian autenttisissa työelämän ympäristöissä ja asiakaskohtaamisissa. Tämän kartoittavan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena
oli kartoittaa ja koota yhteen aiheesta tehtyä tutkimusta sekä lisätä ymmärrystä siitä, millaisena
kliininen opetus tällä hetkellä ilmenee fysioterapian perustutkintokoulutuksen kontekstissa.
Katsauksen avulla pyritään myös tunnistamaan, miten ja millaisin menetelmin fysioterapian
kliinistä opetusta on tutkittu, ja minkälaisia tutkimus- ja kehittämistarpeita aiheen osalta voidaan tunnistaa.
Tämä kartoittava kirjallisuuskatsaus on toteutettu noudattaen JBI:n metodologista ohjeistusta.
Tutkimuskysymyksen muodostamisessa ja aineiston valinnassa on hyödynnetty PCC-asetelmaa (Population – Concept – Context). Mukaanotto- ja poissulkukriteerit määriteltiin etukäteen
ohjaamaan systemaattista tiedonhakua. Katsaus keskittyy fysioterapian perustutkintokoulutukseen Suomessa ja kansainvälisesti, mukaan lukien tohtorintutkintoon johtava fysioterapeuttikoulutus (DPT) Yhdysvalloissa. Tiedonhaku suoritettiin Medline Ovid, ERIC, CINAHL ja
Education database -tietokantoihin.
Tähän kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin 20 tutkimusta, jotka olivat relevantteja asetettujen tutkimuskysymysten näkökulmasta. Fysioterapian opetuksen tutkimus kliinisessä kontekstissa näyttäytyi menetelmällisesti monimuotoisena, erilaisten kyselyiden ja haastatteluiden ollessa yleisimmin käytettyjä aineiston muodostamisen menetelmiä. Fysioterapian
kliininen opetus ilmeni tutkimuksissa ammatillisen kasvun ja osaamisen edistäjänä, sekä teorian ja käytännön yhdistäjänä. Kliinisessä kontekstissa tapahtuvassa fysioterapian opetuksessa
korostuivat monimuotoiset oppimisympäristöt sekä kliinisen opetuksen toimintamallit, jotka
nousivat esiin tutkimuksessa myös keskeisinä kehittämisen kohteina. Jatkossa tarvitaan lisää
tutkimusta sekä akateemisessa että kliinisessä kontekstissa tapahtuvista oppimisprosesseista ja
pedagogisista menetelmistä. Lisätutkimuksen tarpeissa korostuu erityisesti vaikuttavuusnäkökulma, mutta tietoa tarvitaan lisää myös eri osapuolten kliiniseen opetukseen liittyvistä kokemuksista ja käsityksistä.
Kliininen opetus näyttäytyi keskeisenä opiskelijoiden ammatillisen kasvun sekä monipuolisen
osaamisen tukemisessa fysioterapian perustutkintokoulutuksessa. Fysioterapian kliinistä opetusta on tutkittu monipuolisesti, mutta yhtenäisiä parhaiden käytänteiden malleja ei ole muodostunut. Kehittäminen edellyttää jatkossakin monimenetelmällistä tutkimusta, jossa huomioidaan opetuksen kontekstit, yhteydet ja kokemukselliset näkökulmat.
Clinical teaching is used in this scoping review to refer to teaching that takes place in real workbased learning environments. Through clinical teaching, students apply the theoretical
knowledge they have acquired to practice in authentic work-based environments and client encounters in physiotherapy. The purpose of this scoping review was to identify and gather research on this topic and to increase understanding of how clinical teaching currently occurs in
the context of undergraduate physiotherapy education. The review also aims to identify how
and by what methods clinical teaching in physiotherapy has been studied and what research and
development needs can be identified.
This scoping review follows the JBI methodological guidelines. The PCC (Population - Concept - Context) framework has been used to formulate the research question and select the data.
Inclusion and exclusion criteria were defined in advance to guide the systematic data search.
The review focuses on undergraduate physiotherapy education in Finland and internationally,
including doctoral physiotherapy training (DPT) in the USA. A systematic data search was
carried out in Medline Ovid, ERIC, CINAHL and Education database.
This scoping review included 20 studies that were relevant to the research questions. Research
on physiotherapy education in a clinical context appeared to be methodologically diverse, with
surveys and interviews being the most commonly used methods of data collection. Physiotherapy teaching in the clinical context was identified as a tool for professional growth and competence, and as a means of integrating theory and practice. In teaching in a clinical context, diverse
learning environments and clinical teaching approaches were highlighted as key areas for development. More research is needed in the future on learning processes and pedagogical methods in both academic and clinical contexts. The need for further research is particularly focused
on the effectiveness aspect, but more information is also needed on the experiences and perceptions of the different stakeholders in clinical education.
Clinical teaching was considered to be central to the development of students' professional
growth and competence in undergraduate physiotherapy education. There has been much research on clinical teaching in physiotherapy, but no consistent models of best practice have
been found. Further development will require continued multi-method research that takes into
account different teaching contexts and experiential aspects of teaching.
|
|---|