| Summary: | Vanhemmuuden minäpystyvyydellä on havaittu olevan yhteys lapsen minäpystyvyyteen ja koulutehtävissä suoriutumiseen. Sen sijaan vanhemman minäpystyvyyttä tukea lasta koulunkäynnissä ei ole juuri tutkittu. On todennäköistä, että vanhemman omat oppimisen kokemukset ja vaikeudet voivat olla yhteydessä tuen minäpystyvyyteen. Oppimisvaikeuksien on havaittu olevan perinnöllisiä,
minkä takia aihetta on tärkeää tutkia jo koulutulokkailla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vanhemman omien oppimisen vaikeuksien kokemusten yhteyttä tuen minäpystyvyyteen. Toisena tavoitteena oli tarkastella, onko vanhemman tuen minäpystyvyydellä yhteyttä lapsen akateemiseen
minäpystyvyyteen ensimmäisen luokan lopussa. Kolmanneksi tarkastelimme vanhemman ja lapsen minäpystyvyyden kokemusten yhteyttä lapsen taitotasoon matematiikassa ja lukemisessa ensimmäisen luokan lopussa. Tutkimus oli osa Jyväskylän yliopiston Pieni Karhu –seurantatutkimusta. Tutkimukseen osallistui 161 ensimmäistä luokkaa käyvää lasta ja heidän huoltajansa Keski-Suomen,
Pohjois-Savon ja Pirkanmaan alueiden peruskouluista. Tutkittavien ryhmä koostui lapsista, joilla osalla on todettu heikosti (n = 101) ja osalla tavanomaisesti kehittyneet (n = 60) akateemisten taitojen valmiudet. Muuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella ja hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysilla. Vanhemman omat oppimisen vaikeuksien kokemukset olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä tuen minäpystyvyyteen. Vanhemman ja
lapsen minäpystyvyyden kokemukset selittivät tilastollisesti merkitsevästi lapsen taitotasoa lukemisessa ja laskemisessa. Tulosten mukaan tuen minäpystyvyys ja konkreettinen lapsen tukeminen voivat erota toisistaan lukemisen ja matematiikan osalta. Tuen minäpystyvyyttä tulisi tutkia vanhemmilla oppilailla, jolloin koulutehtävät vaikeutuvat ja vanhemman tuella voi olla suurempi merkitys akateemisen minäpystyvyyden kannalta. Samoin olisi syytä tutkia, voiko tuen
minäpystyvyyttä vahvistaa ja vaikuttaako se lapsen tukemiseen. Koulutulokkaat voivat arvioida omaa minäpystyvyyttään varsin korkeaksi huolimatta todellisesta taitotasosta, joten lisätutkimusta tarvitaan myös myöhemmiltä koululuokilta. Tutkimus tarjoaa ainutlaatuista tietoa oppimisen vaikeuksien ja ADHD:n kehittymisen riskissä olevien koulutulokkaiden akateemisesta minäpystyvyydestä sekä lukemisen ja matematiikan taitotasosta, mitä voidaan tulevaisuudessa käyttää kielteisten kehityspolkujen ehkäisemiseksi.
Parental self-efficacy has been associated with a child's self-efficacy and academic performance. There is not much research on parental self-efficacy related to supporting a child's schoolwork. It is plausible that parents’ own experiences with learning may influence this form of self-efficacy. As learning difficulties have a hereditary component, it is essential to study these relations already at the onset of
education. The aim of this study was to examine the association between parents’ experiences of learning difficulties and their self-efficacy of parental support. Secondly, we explored whether selfefficacy of parental support is associated with the child’s academic self-efficacy at the end of first grade. The third aim was to investigate whether the self-efficacy beliefs of both the parent and the
child are related to the child’s skill level in reading and mathematics at the end of first grade. The study was part of the longitudinal Pieni Karhu project conducted at the University of Jyväskylä. Participants included 161 first graders and their guardians, recruited from schools in the regions of Central Finland, Northern Savonia, and Tampere Region. Some of the children (n = 101) had poorly developed
academic basic skills while some of them (n = 60) had typically developed skills. The data was analyzed using Spearman’s rank correlation coefficient and hierarchical linear regression analysis. Parents’ experiences of learning difficulties were significantly associated with their self-efficacy of parental support. Both parent’s and child’s self-efficacy beliefs were significant predictors of the child's reading and mathematics skills. Self-efficacy of parental support and actual support may differ
between reading and mathematics domains. Further research should examine self-efficacy of parental support among parents of older students, as academic tasks become more challenging and parental support may play a greater role in shaping children's academic self-efficacy. It would be beneficial to study whether self-efficacy of parental support can be enhanced and if it affects the support given to
the child. Early grade students may tend to assess their self-efficacy optimistically regardless of their actual skill level, highlighting the need for continued research in later school years. This study provides unique insights into the academic self-efficacy and reading and mathematics performance of first graders who are at risk for learning difficulties and ADHD. These findings may inform early interventions aimed at preventing negative developmental trajectories.
|
|---|