Summary: | Ikääntyneiden ihmisten elämänlaadun tutkimiselle on tarvetta väestön ikääntyessä ja elämänlaatua heikentävien toimintarajoitteiden yleistyessä. Nivelrikko on yleisimpiä ikääntyneille ihmisille toimintarajoitteita aiheuttavia sairauksia. Ulkona liikkumisen autonomia on yhteydessä toimintarajoitteisiin, mutta sen yhteydestä nivelrikkoa sairastavien ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun ei ole aiempaa tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ikääntyneiden ulkona liikkumisen autonomiaa, elämänlaatua ja niiden välistä yhteyttä, ja tarkastella eroja nivelrikkoa sairastavien ja ei-sairastavien välillä.
Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena Active aging – resilience and external supports as modifiers of the disablement outcome (AGNES) -kohorttitutkimuksen aineistosta. Aineisto koostui 75-, 80- ja 85-vuotiaiden jyväskyläläisten (n = 967) kotihaastatteluissa kerätyistä vastauksista. Elämänlaatu määriteltiin tässä tutkimuksessa yksilön subjektiiviseksi kokemukseksi omasta elämästään. Mittarina käytettiin Older People’s Quality of Life brief (OPQOL-brief) -kyselyä, jossa mahdollinen summapistemäärä on 13–65 pistettä. Korkeampi pistemäärä osoittaa parempaa elämänlaatua. Ulkona liikkumisen autonomialla tarkoitetaan yksilön tunnetta päätöksenteon vapaudesta, joka liittyy kodin ulkopuolisiin toimintoihin osallistumiseen. Ulkona liikkumisen autonomia arvioitiin Impact on Participation and Autonomy (IPA) -kyselyn Autonomia ulkona -osiolla, jossa mahdollinen summapistemäärä on 0–20 pistettä. Korkeampi pistemäärä tarkoittaa heikompaa autonomiaa. Nivelrikon sairastavuus ryhmittelevänä muuttujana oli itse raportoitu. Taustamuuttujina olivat ikä, sukupuoli, koettu terveys, mieliala, koettu taloudellinen tilanne sekä asumismuoto. Pääanalyysimenetelmä oli lineaarinen regressioanalyysi.
Nivelrikkoa sairastavien ikääntyneiden elämänlaatu ja ulkona liikkumisen autonomia eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi ei-nivelrikkoa sairastavista. Elämänlaadun keskiarvo oli nivelrikkoa sairastavilla 54,0 pistettä ja ei-nivelrikkoa sairastavilla 54,6 pistettä (p = 0,155). Ulkona liikkumisen autonomian pisteet olivat vastaavasti 5,4 pistettä ja 5,2 pistettä (p = 0,601). Parempi ulkona liikkumisen autonomia oli yhteydessä parempaan elämänlaatuun (r = -0,616, p < 0,001). Ulkona liikkumisen autonomian ja elämänlaadun välinen yhteys säilyi molemmissa ryhmissä (on nivelrikko β = -0,437, p < 0,001; ei nivelrikkoa β = -0,386, p < 0,001), vaikka kaikki taustamuuttujat huomioitiin. Koettu terveys ja mieliala heikensivät yhteyttä jonkin verran.
Ulkona liikkumisen autonomia on merkittävä ikääntyneiden elämänlaatuun liittyvä tekijä riippumatta nivelrikon sairastavuudesta, joten sen tukeminen on tärkeää ikääntyneiden elämänlaadun edistämiseksi. Myös mieliala ja koettu terveys on syytä huomioida ikääntyneiden elämänlaadun vahvistamisessa. Aiheesta tarvitaan syventävää tietoa selvittämällä ulkona liikkumisen autonomian yhteyttä elämänlaadun eri ulottuvuuksiin. Interventiotutkimuksella olisi tarpeellista selvittää, onko etenkin nivelrikkoa sairastavien ikääntyneiden elämänlaatua mahdollista parantaa psykososiaalisiin tekijöihin kohdistuvilla toimenpiteillä.
|