| Yhteenveto: | Koskinen, M. 2025. Association between physical activity and perceived work ability by socioeconomic position in the Finnish population. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in physiotherapy, 69 pp. 1 appendix.
The importance of work ability in the Finnish population is increasing due to population ageing and changes in the labor market, yet projections suggest a decline in work ability. Among young working-age individuals, mental health disorders are a key factor behind limited work ability, while among older adults, musculoskeletal disorders play a major role. Lifestyle factors such as regular physical activity are essential in both the prevention and management of these conditions. Socioeconomic position influences lifestyle, working conditions, and morbidity, and thereby also work ability. Although inequalities in health, health behaviors, and work ability have been widely studied, the relationship between physical activity and work ability has received relatively little attention from the perspective of socioeconomic disparities. This master's thesis examined how adherence to different categories of the physical activity recommendation is associated with self-rated work ability among the working age population of Finland. Additionally, it explored whether this association differs by socioeconomic position.
The data was derived from the Finnish Institute for Health and Welfare’s Healthy Finland 2022 -survey and national registry data. The study population consisted of working-age adults aged 20–74 years (n = 17 797). Work ability was assessed using the three-category SRWA (self-rated work ability) measure, and physical activity was categorized based on weekly overall activity according to the national recommendation. Socioeconomic position was measured by years of education, classified into low, intermediate, and high education groups based on participants’ age. Confounding factors included age, sex, employment status, smoking, unhealthy diet, insufficient sleep, body mass index, and health-related activity limitations. The associations between physical activity and work ability were analyzed using logistic regression, and non-response bias was corrected using probability weighting.
Of the participants, 40 % met the full physical activity recommendation, 20 % met only the aerobic activity recommendation, 12 % met only the muscle-strengthening recommendation, 18 % were somewhat active but below the recommended levels, and 10 % had no regular physical activity. Compared to those meeting the full recommendation, those who were inactive (OR 2.54; 95 % CI 2.07–3.12), insufficiently active (OR 1.84; 95 % CI 1.57–2.17), or met only the muscle-strengthening (OR 2.04; 95 % CI 1.72–2.42) or only the aerobic activity recommendation (OR 1.29; 95 % CI 1.10–1.52) were more likely to report partial or full work disability. The association between physical activity and work ability varied by educational level and gender. Low levels of physical activity were associated with poorer work ability, with the strongest association observed among women with low education level and men with intermediate or high education levels.
These findings support previous evidence that insufficient physical activity is significantly associated with limited work ability. Adherence to either full or aerobic physical activity recommendation appears to support work ability across diverse population groups at the population level.
Key words: physical activity, work ability, socioeconomic position, health differences, health behavior, population research
Koskinen, M. 2025. Fyysisen aktiivisuuden ja koetun työkyvyn välinen yhteys suomalaisväestössä sosioekonomisen aseman mukaan. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, fysioterapian pro gradu -tutkielma, 69 s., 1 liite.
Työkyvyn merkitys korostuu väestön ikärakenteen ja työmarkkinoiden muutoksen seurauksena, mutta ennusteiden mukaan suomalaisten työkyky on heikentymässä. Nuorten työikäisten työkykyä heikentävät erityisesti mielenterveyshäiriöt ja vanhemmissa ikäryhmissä tuki- ja liikuntaelinsairaudet, joiden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä elintavoilla, kuten säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella on keskeinen rooli. Sosioekonominen asema vaikuttaa yksilön elintapoihin, työoloihin ja sairastavuuteen, ja siten myös työkykyyn. Vaikka terveyden, terveyskäyttäytymisen ja työkyvyn eriarvoisuutta on tutkittu laajasti, fyysisen aktiivisuuden ja työkyvyn välistä yhteyttä on tarkasteltu verrattain vähän sosioekonomisen eriarvoisuuden näkökulmasta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin, miten liikkumisen suositusten eri osa-alueiden toteutuminen on yhteydessä koettuun työkykyyn suomalaisväestössä. Lisäksi selvitettiin, poikkeaako fyysisen aktiivisuuden ja koetun työkyvyn välinen yhteys sosioekonomisen aseman mukaan.
Aineisto koostui Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen Terve Suomi 2022-tutkimuksen kyselyaineistosta sekä niihin liitetyistä rekisteritiedoista. Aineisto rajattiin 20–74-vuotiaisiin aikuisiin (n=17 797). Työkykyä arvioitiin kolmiluokkaisella SRWA-mittarilla (Self-rated work ability) ja fyysistä aktiivisuutta viikoittaisen kokonaisaktiivisuuden perusteella, jaoteltuna fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaisiin kategorioihin. Sosioekonomista asemaa mitattiin koulutusvuosilla matala-, keski- ja korkeakoulutukseen jaettuna tutkittavien ikä huomioiden. Sekoittavina tekijöinä huomioitiin ikä, sukupuoli, työmarkkina-asema, tupakointi, epäterveellinen ruokavalio, riittämätön uni, kehon painoindeksi ja terveyteen liittyvät toimintarajoitteet. Fyysisen aktiivisuuden ja koetun työkyvyn välistä yhteyttä analysoitiin logistisella regressioanalyysillä ja vastauskatoa korjattiin painokertoimilla.
Tutkittavista 40 % liikkui suositusten mukaisesti, 20 % kestävyys- ja 12 % lihaskuntosuosituksen mukaisesti, 18 % liikkui jonkin verran mutta ei suositukset täyttävästi ja 10 %:lla ei ollut lainkaan säännöllistä fyysistä aktiivisuutta. Verrattuna suosituksen saavuttaviin ne, jotka eivät olleet säännöllisesti fyysisesti aktiivisia (OR 2,54; 95 % LV 2,07–3,12) sekä suositusta vähäisemmän määrän liikkuvat (OR 1,84; 95 % LV 1,57–2,17), pelkän lihaskuntosuosituksen saavuttavat (OR 2,04; 95 % LV 1,72–2,42) ja pelkän kestävyyssuosituksen saavuttavat (OR 1,29; 95 % LV 1,10–1,52) kokivat todennäköisemmin olevansa osittain tai täysin työkyvyttömiä. Fyysisen aktiivisuuden ja työkyvyn välinen yhteys vaihteli koulutustason ja sukupuolen mukaan: Vähäinen fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä heikompaan työkykyyn ja yhteys oli vahvin matalasti koulutetuilla naisilla ja keski- ja korkeasti koulutetuilla miehillä.
Tämän pro gradu -tutkielman tulokset tukevat aiempaa näyttöä siitä, että riittämätön fyysinen aktiivisuus on yhteydessä heikompaan työkykyyn. Koko fyysisen aktiivisuuden suositusten tai kestävyyssuositusten mukainen määrä fyysistä aktiivisuutta näyttäisi tukevan työkykyä väestötasolla.
Asiasanat: fyysinen aktiivisuus, työkyky, sosioekonominen asema, terveyserot, terveyskäyttäytyminen, väestötutkimus
|
|---|