| Summary: | Lantionpohjan toimintahäiriöt muodostavat laajan ja moniulotteisen oirekokonaisuuden, jonka hoito vaatii usein useiden terveydenhuollon ammattiryhmien välistä yhteistyötä. Ei-invasiiviset hoitomuodot, kuten fysioterapia, ovat keskeisessä roolissa hoidossa. Yksittäisen ammattilaisen osaaminen ei riitä kattamaan toimintahäiriöiden monimuotoisuutta, joten moniammatillinen yhteistyö on suositeltavaa. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää kartoittavan kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten ja millä menetelmillä fysioterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten välistä yhteistyötä on tutkittu lantionpohjan toimintahäiriöiden hoidossa, millaisia ovat moniammatillisesti hoidettavat potilasryhmät, hoitomuodot ja hoitotulokset ja miten moniammatillisuus ilmenee ja miten sitä kuvataan tutkimuskirjallisuudessa.
Tutkimuksessa noudatettiin Joanna Briggs Instituten (JBI) protokollaa. Systemaattinen kirjallisuushaku toteutettiin MEDLINE (Ovid) ja CINAHL (EBSCO) -tietokantoihin. Aineiston valinta tehtiin ennalta määriteltyjen mukaanotto- ja poissulkukriteerien perusteella. Mukaan otettiin tutkimukset, joissa fysioterapeutin osallistuminen moniammatilliseen tiimiin oli kuvattu tutkimusraportissa. Aineiston valinnassa hyödynnettiin Covidence-ohjelmaa, aineisto uutettiin JBI:n kuvailevan taulukon avulla ja analysoitiin temaattisesti.
Kartoittavaan kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kuusi vuosina 2017–2023 julkaistua tutkimusta: kolme tapaustutkimusta, kaksi laadullista tutkimusta (joista toinen sisälsi potilastietojen katsausosion) ja potilastietojen katsaus. Fysioterapeutit tekivät eniten yhteistyötä hoitajien ja toimintaterapeuttien kanssa. Yhteistyössä hoidettavat potilaat olivat pääasiassa naisia, joilla oli yleisimmin virtsainkontinenssia tai lantionpohjan gynekologisia laskeumia. Yhteistyön toteutustapaa ja vastuunjakoa kuvattiin tarkasti vain yhdessä tutkimuksessa. Muissa tutkimuksissa fysioterapeuttien ja terveydenhuollon ammattilaisten välinen yhteistyö kuvattiin pääasiassa rakenteellisena järjestelynä, eikä viestintää tai päätöksentekoa kuvailtu tutkimuksissa.
Fysioterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten välistä yhteistyötä lantionpohjan toimintahäiriöiden hoidossa on tutkittu vähän, eikä yhteistyön toteutusta kuvata tutkimuksissa systemaattisesti. Aihetta tulisi tutkia tarkemmin erityisesti moniammatillisen yhteistyön toteutumisen, sen eri muotojen ja vaikutusten tarkemman ymmärtämisen näkökulmasta.
Pelvic floor dysfunctions represent a complex and multifaceted group of symptoms that often require collaboration among various healthcare professionals. Non-invasive treatment methods, such as physiotherapy, play a central role in management. Due to the diverse nature of these dysfunctions, the expertise of a single professional is rarely sufficient, and interprofessional collaboration is recommended. The aim of this Master’s thesis was to explore, through a scoping literature review, how and by what methods collaboration between physiotherapists and other healthcare professionals has been studied in the treatment of pelvic floor dysfunctions. The review also examined the characteristics of patient groups involved, the treatment methods and outcomes and how interprofessional collaboration was described in the literature.
The review followed the Joanna Briggs Institute (JBI) protocol for scoping reviews. A systematic literature search was conducted in MEDLINE (Ovid) and CINAHL (EBSCO), and studies were selected based on predefined inclusion and exclusion criteria. Studies were included if they described the role of physiotherapists within an interprofessional team. Covidence software was used for screening, JBI's data extraction instrument served as a tool for data extraction, and the data was analysed thematically.
Six studies published between 2017 and 2023 met the inclusion criteria: three case studies, two qualitative studies, and one patient record review. Physiotherapists collaborated most with nurses and occupational therapists. The treated patients were primarily women, most often with urinary incontinence or pelvic organ prolapse. Only one study provided a detailed description of how collaboration and responsibilities were organized. In most studies, collaboration was presented at a structural level, with limited information on communication or decision-making processes. Overall, interprofessional collaboration in the treatment of pelvic floor dysfunctions remains understudied, and further research is needed to understand its implementation, forms, and impacts more thoroughly.
|
|---|