| Summary: | Yksinäisyyden on havaittu vaikuttavan sosiaaliseen kognitioon ja käyttäytymiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yksinäisyydellä vaikutusta kahden ihmisen väliseen ihon sähkönjohtavuuden synkroniaan. Ihon sähkönjohtavuus heijastaa muun muassa emotionaalisia tiloja, kuten koettua stressiä ja innostuneisuutta. Ihon sähkönjohtavuuden synkronian nähdään heijastavan muun muassa vuorovaikutuskumppanien emotionaalisen tilan samansuuntaisuutta ja vuorovaikutustilanteen sujuvuutta. Lisäksi selvitimme, onko kahdella toisistaan vastavuoroisuuden osalta eroavalla keskustelutilanteella, myötäelävällä ja pidättyväisellä, vaikutusta ihon sähkönjohtavuuden synkroniaan. Yksinäisyyden on havaittu olevan yhteydessä lisääntyneeseen torjuntaherkkyyteen ja sosiaalisen kognition vinoumiin, jotka voisivat tulla näkyviksi eritoten pidättyväisessä tilanteessa. Tutkimukseen osallistui 38 aikuista, jotka luokiteltiin yksinäisten ja ei-yksinäisten ryhmiin laskemalla mediaani UCLA-kyselyn vastausten pistemääristä. Koeasetelmamme sisälsi kaksi manipuloitua keskustelutilannetta tutkimusavustajan ja osallistujan välillä. Keskustelutilanteissa osallistujaa pyydettiin kertomaan arkielämän tapahtumasta tutkimusavustajalle, samalla kun heidän välistä ihon sähkönjohtavuuden synkroniaa mitattiin. Tutkimusavustaja reagoi tilanteissa kahdella eri tavalla, myötäelävästi eli vastavuoroisesti tai pidättyväisesti eli vähemmän vastavuoroisesti. Tulostemme perusteella keskustelutilanteen vastavuoroisuudella tai yksinäisyydellä ei ollut vaikutusta ihon sähkönjohtavuuden synkroniaan. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan. Ihon sähkönjohtavuuden synkronian tutkiminen keskustelutilanteissa yksinäisillä ja ei-yksinäisillä voi antaa arvokasta tietoa hermostollisista mekanismeista vuorovaikutuksen rakentumisen takana, ja yksinäisyyden vaikutuksesta niihin.
Loneliness is associated with changes in social cognition and behaviour. The aim of this study was to investigate whether loneliness affects skin conductance synchrony. Skin conductance activation is thought to, for instance, reflect emotional states, such as stress and excitement. Skin conductance synchrony is considered to reflect, for example, the alignment of interaction partners´ emotional states and smoothness of interaction. We also investigated whether two different face-to-face conversation conditions, warm and withdrawn, which differed in terms of reciprocity, would affect synchrony. Loneliness is associated with increased rejection sensitivity and cognitive biases, which could be especially apparent in the withdrawn condition. 38 adults in total were recruited. Participants were divided into lonely and non-lonely groups according to a median split of the UCLA questionnaire score. The study design consisted of two manipulated face-to-face conversation conditions between a research assistant and a participant. In the conversation conditions the participant was asked to share a pleasant everyday event. Skin conductance synchrony was measured during the conversations. The assistant was instructed to react more reciprocally in the warm condition and less reciprocally in the withdrawn condition. According to our results neither the interaction condition nor loneliness had a significant effect on skin conductance synchrony. Further research is needed. Research about skin conductance synchrony during conversational tasks including lonely and non-lonely individuals can provide valuable information about the neural mechanisms behind social interactions, as well as broaden understanding about how loneliness might affect them.
|
|---|