| Summary: | Tässä tutkielmassa pyritään määrittelemään suomalaisen pelikritiikin retorinen tilanne ja tarkastelemaan sille ominaista ludokriittistä kriteeristöä retorisen analyysin keinoin. Tutkimuskohteena on 2010–2023 julkaistut Remedy Enterntainment Oyj:n pelejä käsittelevät kritiikit kolmessa valtavirtajulkaisussa ja kolmessa peli- ja teknologia-alan aikakausjulkaisussa.
Merkittävin ero valtavirta- ja aikakausjulkaisujen välillä on, millaisia tyylikeinoja foorumi pelikritiikin retorisessa tilanteessa sallii. Pelikritiikeissä tuotetaan kulttuuriin tai peliteknologiaan erikoistuneiden puhujien kategorioita, sekä läpinäkyvyyttä tuottava kriitikko-puhuja. Lisäksi kritiikissä tuotetaan puhujaa ja yleisöä yhdistäviä suomalaisuuden kategoriaa ja puhujan ja yleisön välimaastoon asettuva pelaajan kategoria.
Ludokriitiset pelikokemuksen intensiteetin, keston ja hinnan kriteerien tavoite on antaa kuva pelin kokonaiskylläisyydestä. Aineiston kritiikeissä hyödynnettiin kaikkia kolmea kriteeriä, mutta hinnan kriteeriä selkeästi harvimmin. Lisäksi uudelleenpelattavuus osoittautui ainakin kritikoitavien pelien osalta käyttökelpoiseksi kokonaiskylläisyyden mittariksi.
Pelikriitikolta vaaditaan laajaa tietotaitoa pelikulttuurin ja populaarikulttuurin, peliteollisuuden ja peliteknologian kentiltä. Pelikriitikon on myös tarkasteltava toimintaansa kriittisesti, sillä kritiikki tuottaa ja ylläpitää pelikulttuurissa esiintyviä hierarkkisia sisä- ja ulkopiirejä. Myös ludokriittiseen kriteeristöön voi liittyä sisäpiirien tuottamista muun muassa pelikokemuksen hinnan kriteerin sivuuttamisen tai kautta. Pelikritiikki voi ulossulkemisen lisäksi tuottaa myös mukaan kutsuvan sisäpiirin
|
|---|