| Summary: | Karapalo, I. 2025. Nuorten maajoukkueurheilijoiden harjoittelun määrän yhteys urheilu-uupumukseen. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntalääketieteen pro gradu -tutkielma, 46 s..
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee nuorten maajoukkueurheilijoiden harjoittelun määrän yhteyttä urheilu-uupumukseen. Aikaisempien tutkimusten perusteella harjoittelun määrästä urheilu-uupumuksen riskitekijänä on ristiriitaista tietoa, eikä aihetta ole tutkittu tarpeeksi nuorilla urheilijoilla. Kokonaiskuormituksen kuitenkin uskotaan olevan yksi urheilu-uupumuksen tärkeä taustatekijä, vaikka urheilu-uupumuksen kehittyminen on ilmiönä vielä epäselvä. Lisäksi tutkimustieto muista urheilu-uupumukseen yhteydessä olevista tekijöistä on puutteellista. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, onko harjoittelun määrä yhteydessä suurempaan urheilu-uupumusriskiin nuorilla urheilijoilla ja onko eri päälajiryhmien tai sukupuolten välillä eroa asian suhteen.
Tutkielman aineisto on osa Huippu-urheilun instituutti KIHUn vuonna 2020 toteuttaman Urheilijakysely 2020 -tutkimuksen aineistoa. Kyselyyn vastasi yhteensä 406 nuorta maajoukkueurheilijaa (ikä 16–20-vuotiaat). Tutkielma käsittelee urheilu-uupumusta, harjoittelun määrää sekä sukupuolta ja päälajiryhmää taustatekijöinä. Harjoittelun määrää (krt/vko ja h/vko) kysyttiin neljällä kysymyksellä ja urheilu-uupumusta tuli arvioida kolmen väittämän avulla asteikolla 1–4, joista luotiin uusi summamuuttuja. Taustatekijöistä tarkastellaan päälajiryhmää (yksilö- ja parilajit 47 %, joukkuelajit 16 % ja joukkuepalloilulajit 37 %) ja sukupuolta (naiset n = 57 %). Urheilu-uupumuksen ja harjoittelun määrän välistä yhteyttä analysoitiin tilastollisesti korrelaatiokertoimen avulla. Päälajiryhmien suhteen urheilu-uupumusta tarkasteltiin Kruskal-Wallis-testin avulla. Lisäksi sukupuolten välisiä eroja analysoitiin Mann-Whitney U-testin avulla.
Tulosten mukaan harjoittelun määrä ei ole yhteydessä urheilu-uupumukseen (p > 0,05). Sen sijaan päälajiryhmiä tarkastellessa havaittiin, että ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevää eroa (p = 0,01). Ryhmien välinen ero liittyi erityisesti eroihin joukkuepallopelien ja muiden joukkuelajien välillä (p = 0,004). Joukkuepalloilijat kokivat vähiten urheilu-uupumusta ja muut joukkuelajiurheilijat eniten. Sukupuolten välisessä vertailussa naiset kokivat miehiä enemmän urheilu-uupumusta (p < 0,001).
Tulokset ovat hieman ristiriidassa aikaisemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, joissa harjoittelun määrän on havaittu olevan yhteydessä urheilu-uupumukseen. Tulokset yhtenevät muun tutkimuskirjallisuuden kanssa sukupuolten välisten erojen suhteen. Tulosten perusteella urheilu-uupumukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota naispainotteisissa joukkuelajeissa. Todennäköisesti harjoittelun määrän sijaan muut tekijät nuoren urheilijan elämässä lisäävät urheilu-uupumusriskiä enemmän. Päälajiryhmien väliset erot saattavat selittyä lajien sukupuolijakaumalla. Tulevaisuudessa kaivataan lisää tutkimusta nuorten urheilijoiden kokemasta urheilu-uupumuksesta ja sitä selittävistä tekijöistä.
Asiasanat: nuori urheilija, urheilu-uupumus, harjoittelun määrä
|
|---|