| Summary: | Tämän opinnäytetyön tutkimustavoitteena oli tutkia sympaattisen hermoston aktivaatiota kasvokkain käytävässä keskustelussa ja sitä, onko tässä yksinäisten ja ei-yksinäisten ihmisten välillä eroa. Aikaisempien tutkimusten mukaan yksinäiset ihmiset ovat yleensä ylivalppaita negatiivisia sosiaalisia vihjeitä kohtaan, ja tämän lisäksi sympaattisen hermoston aktivaatio näyttää olevan yleisti korkeampi, kun henkilö kohtaa negatiivisia sosiaalisia vihjeitä. Nämä yhdessä
voivat viitata siihen, että yksinäisillä ihmisillä olisi suurempi ihon sähkönjohtavuus vaste, kun
he kohtaavat sosiaalisesti epämukavia tilanteita. Tätä tutkittiin laboratorioympäristössä, jossa
osallistuja keskusteli kahden eri keskustelukumppanin kanssa. Keskustelukumppani oli joko
lämmin ja empaattinen tai vetäytyvä ja etäinen. Sympaattisen hermoston aktivoitumista mitattiin faasisen ja toonisen ihon sähkönjohtavuuden avulla. Tulokset osoittivat, että näiden kahden
tilanteen välillä (lämmin vs. vetäytynyt) oli ero faasisen ihon sähkönjohtavuuden suhteen ja
suurempi ihon sähköjohtavuuden vaste oli lämpimän keskustelu kumppanin kanssa. Toonisessa ihon sähköjohtavuudessa ero yksinäisten ja ei-yksinäisten ihmisten välillä lähestyi tilastollista merkitsevyyttä ja ihon sähköjohtavuus oli suurempi ihmisillä, jotka eivät olleet yksinäisiä. Lämpimässä keskustelu tilanteessa ihon faasinen sähkönjohtavuus oli korkeampi ja yksi
mahdollinen syy tähän oli se, että osallistujat pitivät tätä keskustelua jännittävänä tai mielenkiintoisena, mikä aiheutti fysiologisen vasteen.
The research goal of this thesis was to investigate physiological responses in a face-to-face
conversation and if there is a difference between lonely and non-lonely people in these conversations. According to previous research, people who are lonely tend to be hypervigilant towards
threatening social cues and additionally there seems to be elevated physiological responses
when a person is in general exposed to threatening social stimulus. These combined could indicate that lonely people would have higher skin conductance when encountering socially
threatening situations. This was investigated by using a laboratory setting in which the participant had a conversation with two different partners. The conversation partner was either warm
and empathetic or withdrawn and distant. The sympathetic nervous system activation was
measured by using phasic and tonic skin conductance. The results showed that there was a
difference between the two conditions (warm vs. withdrawn) when phasic skin conductance
was measured and the skin conductance was higher in the warm condition. With tonic skin
conductance, the difference between lonely and non-lonely participants was approaching significance and skin conductance was higher with participants who were not lonely. There was
higher phasic skin conductance in the warm conversational condition and one possible reason
for this was that the participants found this conversation to be exciting or interesting, which
caused the physiological response.
|
|---|