| Yhteenveto: | Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee urheiluvalmennusta- ja johtamista kriisitilanteissa jääkiekkojoukkueissa. Tutkimuksen tavoitteena on havainnollistaa niitä erilaisia toimenpiteitä, joita jääkiekkojoukkueessa on tehty silloin, kun joukkue on ajautunut pitkän tappioputken aiheuttamaan kriisitilanteeseen.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu urheilujohtamisen, jääkiekon, kriisitilanteiden, motivaation ja resilienssin tarkastelusta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yhteensä kymmentä kilpajääkiekosta kokemusta omaavaa henkilöä. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten mukaan johtaminen kriisitilanteissa on päävalmentajakeskeistä, ja päävalmentajalta odotetaan suurinta reagointia kriisitilanteissa. Urheiluorganisaatioissa asioiden purkaminen on ollut hyvin samanlaista perinteisten työorganisaatioiden kanssa, mutta urheiluorganisaatioissa ja -joukkueissa on yhä läsnä elementtejä, joita esiintyy työelämässä harvakseltaan. Valmentajilla kuitenkin koetaan olevan yhä edelleen auktoriteettiasema jääkiekkojoukkueissa.
Jääkiekko voidaan kilpaurheilun osalta nähdä urheilulajina, jossa pelaajilta vaaditaan fyysisten huippuominaisuuksien lisäksi resilienssiä ja itseohjautuvuutta. Valmentajilta vaaditaan vahvaa paineensietokykyä yhdistettynä valmennettavan joukkueen jatkuvaan analysointiin ja pelin kehittämiseen. Jääkie-kossa valmentajan menestys ei välttämättä korreloi sen kanssa, onko hän pelaajien mielestä mukavana pidetty ihminen.
|
|---|