| Yhteenveto: | Ihmistoiminnan aiheuttama luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen eli
luontokato uhkaa kaikenlaista elämää maapallolla, myös ihmisten. Luonnon
monimuotoisuuden turvaamiseksi säädetyt sopimukset ovat epäonnistuneet
tavoitteissaan osittain siksi, että luontohaittoja on ollut haasteellista mitata, ja sen
seurauksena konkreettisten tavoitteiden asettaminen ja seuraaminen on ollut
vaikeaa. Tässä tutkielmassa laskettiin suomalaisen keskimääräinen
luontojalanjälki ja 147 sitä pienentävää tekoa. Laskenta toteutettiin Jyväskylän
yliopiston Resurssiviisausyhteisön tutkijoiden kehitettämän luontojalanjäljen
laskentamenetelmän pohjalta. Sen avulla tulokset ilmoitettiin määrällisesti
vertailukelpoisella mittayksiköllä, luontoekvivalentilla (BDe). Suomalaisen
keskimääräinen kokonaisluontojalanjälki oli 34 pikoluontoekvivalenttia (pBDe).
Mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat samoin, todennäköisesti noin 27
prosenttia maailman lajeista häviäisi pitkällä aikavälillä. Puolet (50 %)
suomalaisen keskimääräisestä kokonaisluontojalanjäljestä aiheutui ruoan
kulutuksesta. Suurin osa (80 %) ruoan kulutuksen luontojalanjäljestä johtui liha- ja maitotuotteiden kuluttamisesta. Toiseksi suurimman osuuden
kokonaisluontojalanjäljestä muodosti asuminen (18 %), kolmanneksi suurimman
liikkuminen (17 %) ja neljänneksi suurimman muu kuluttaminen (15 %).
Kokonaisluontojalanjälkeä eniten pienentävät teot liittyivät
ruokavaliomuutoksiin. Suurin vähennys saavutettiin täysin vegaanisella
ruokavaliolla (-37 %), mutta myös pienemmät ruokavaliomuutokset olivat
vaikuttavia. Muihin kulutuksen pääryhmiin liittyviä vaikuttavimpia tekoja
olivat esimerkiksi maalämmön tai lämpöpumpun suosiminen lämmityksessä,
auto- ja lentomatkailun vähentäminen sekä uusien tavaroiden ostamisen
vähentäminen. Tämä tutkielma on osa Sitran hanketta, jonka tarkoituksena on
kehittää kansalaisten hiilijalanjälkilaskurin rinnalle luontojalanjälkilaskuri.
Tutkielmani osoitti, että kulutustapamuutosten avulla kansalaisten on
mahdollista pienentää omia luontojalanjälkiään merkittävästi, mutta on
kuitenkin laajemmin yhteiskunnan, yritysten ja päätöksentekijöiden tehtävä
mahdollistaa keinot siihen.
Human-derived loss of biodiversity threatens all forms of life, including humans.
The international agreements aimed to protect biodiversity have partially failed
in their objectives, because it has been difficult to set and monitor concrete goals
when quantifying biodiversity loss hasn´t been possible. The aim of this thesis
was to calculate the biodiversity footprint of an average Finn and to identify 147
different actions to reduce it. The calculations were based on the biodiversity
footprint assessment method developed by the School of Resource Wisdom at
the University of Jyväskylä (JYU.Wisdom). Results were reported in a
comparable unit as a biodiversity equivalent (BDe). The biodiversity footprint of
an average Finn was 34 pBDe. If all people worldwide consumed similarly,
approximately 27 percent of the world's species would likely disappear in the
long term. Half (50%) of the average Finn`s biodiversity footprint was formed by
food consumption. The majority (80 %) of food biodiversity footprint attributed
to the consumption of meat and dairy products. Housing accounted for the
second-largest portion (18 %) of the total biodiversity footprint, followed by
transportation (17%), and other consumption (15%). The most impactful actions
to reduce the total biodiversity footprint were related to dietary changes. The
greatest reduction was achieved with a fully vegan diet (-37 %), but smaller
dietary changes had also significant effects. Other impactful actions were for
example favouring geothermal energy or heat pump for heating, reducing car
and air travelling, and purchasing recycled goods or reducing purchases of new
items. This thesis is part of Sitra's project aimed at developing a biodiversity
footprint calculator, alongside the lifestyle test that calculates carbon footprints.
It demonstrated that through consumption changes, it´s possible for citizens to
significantly reduce their biodiversity footprints. However, it is the responsibility
of societies, businesses, and policymakers to provide the means to achieve it.
|
|---|