| Summary: | Tässä tutkielmassa on selvitetty suomalaisten vastuumuseoiden näkemyksiä ns. häiritsevään (disruptive) ilmasto- ja ympäristöaktivismiin liittyen. Häiritsevällä ilmasto- ja ympäristöaktivismilla tämän tutkielman kontekstissa viitataan museoita aktiensa tehokeinoina käyttäviin aktivistisiin tempauksiin, joita on viime vuosina toteutettu museoissa muun muassa heittämällä elintarvikkeita tunnettujen taideteosten päälle. Ilmiö on ollut muutaman viime vuoden aikana esillä eri puolilla Eurooppaa ja erityisesti Iso-Britanniassa, jossa tempauksia on toistettu varsin useasti. Vastaavanlaisia tempauksia ei Suomessa ole museoiden sisällä toteutettu, mutta nähtävillä on viitteitä siitä, että Suomessakin aktivistit hakevat entistä enemmän mallia kansainvälisiltä esimerkeiltä.
Tutkielman aineisto on kerätty sähköisen kyselylomakkeen avulla, johon vastauksia pyydettiin Suomen alueellisilta vastuumuseoilta, valtakunnallisilta vastuumuseoilta, sekä Kansallismuseolta ja Kansallisgallerialta. Kerättyä aineistoa analysoimalla esiin nousi neljä teemaa, joiden kautta museot tyypillisimmin käsittelivät aktivismia: huolettoman
suhtautumisen teema, virallisen yhteistyön ja luvallisen toiminnan suosimisen teema, aktivismin määrittelemisen hankaluus teema, sekä mahdollisuuksien näkemisen teema. Aineistossa esiintyi myös pientä hajontaa, joita on käsitelty erikseen ”alueellisten erojen” käsitteen kautta. Teemojen kautta muodostetun yleistyksen eli ns. tyypillisen kertomuksen mukaan suomalaisten vastuumuseoiden suhtautumista ilmasto- ja ympäristöaktivistisiin tempauksiin voisi luonnehtia huolettomaksi, kannustavaksi ja maltilliseksi. Suhtautumisentapoja ei voi yksinomaan kutsua positiiviseksi tai negatiiviseksi, vaikka museoiden näkemykset kallistuvatkin myönteiseen suuntaan.
|
|---|