| Summary: | Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää kansanmusiikin maisteriopiskelijoiden kokemuksia toisen kielen oppimisesta kohdekielisessä ympäristössä. Kohdekielenä tutkimuksessa oli tanskan kieli, jota opittiin ilman muodollista opetusta todellisissa kielenkäyttötilanteissa. Konteksti tutkimuksessa muodostui kansanmusiikin koulutusohjelman puolen vuoden vaihtojaksosta Tanskassa. Vaikka virallinen kieli opinnoissa oli englanti, tanskan kielellä oli vahva rooli opintojen ohessa. Tutkimuksen viitekehyksenä toimii ekologinen näkökulma. Koska kielenoppimisen kontekstit luokkahuoneen ulkopuolella ovat moninaiset, tutkimusta tarvitaan eri ikäryhmistä, kielistä ja konteksteista. Tämä tutkimus täydentää monimuotoista tutkimuskenttää erityisesti nuorten aikuisten näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimuksen aineisto koostui viidestä teemahaastattelusta. Aineisto kerättiin haastattelemalla 2010-luvun lopussa Tanskassa opiskelleita pohjoismaisen kansanmusiikin maisteriohjelman opiskelijoita ja haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä. Kohderyhmä oli monikielinen.
Tutkimus osoitti, että oppijoiden oma asenne ja motivaatio vaikuttivat myönteisesti oppimiseen. Lisäksi oppijoiden oma-aloitteisuus ja aktiivisuus olivat keskeisessä roolissa uuden kielen oppimisessa. Oppijoiden toimijuus linkittyi vahvasti useisiin tarjoumiin eli affordansseihin, joihin oppijat eivät pelkästään tarttuneet, vaan myös omalla toiminnallaan lisäsivät tarjoumien esiintymistä esimerkiksi järjestämällä itse tapahtumia, joihin he kutsuivat paikallisia opiskelijoita. Kieltä opittiin muun muassa keskustelemalla ja kyselemällä sanojen ja ilmausten merkityksiä sekä kysymällä mallia ääntämiseen paikallisilta opiskelijoilta. Ruotsin vaikutus tanskan kielen oppimisessa oli merkittävä, ja ryhmän jäsenet loivat ennemminkin oman yhdistelmän tanskasta ja ruotsista puhtaasti tanskan kielen sijaan. Vaikka oppijat eivät käytä tanskaa nykyään yhtä aktiivisesti, he uskovat, että kohdemaahan matkustaminen olisi nyt helpompaa ja kieli palautuisi mieleen.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että kielenoppiminen kohdekielisessä ympäristössä on kokonaisvaltaista ja monikerroksellista. Asioita ei opita erikseen, vaan oppimiseen liittyvät osa-alueet limittyvät toisiinsa ja niitä opitaan samanaikaisesti. Tanskan kieli täydensi sekä yksilöiden että ryhmän kielitaitorepertuaaria.
|
|---|