| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa uutta tietoa, miksi osa lapsista tai nuorista ei kiinnity kouluun. Tutkimuksessa selvitetään, onko kouluakäymättömyydessä kyse lasten huono-osaisuudesta ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, jonka kouluakäymättömyys tekee näkyväksi. Huono-osaisuus tarkoittaa tässä tutkimuksessa lapsuuden aikaisia haitallisia kokemuksia (ACEs).
Tutkimuksessa selvitetään lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten yhteyttä kouluun kiinnittymiseen 4., 5. 8. ja 9. luokilla. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan vaikuttavatko lapsuuden aikaiset haitalliset kokemukset samalla tavalla tyttöjen ja poikien kouluun kiinnittymiseen. Yläkouluikäisten aineistosta tarkastellaan erikseen lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten ja kouluun kiinnittymisen yhteyttä vastaajien vanhempien koulutustasoon ja vastaajien kokemukseen perheen taloustilanteesta.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Pierre Bourdieun kenttäteoria. Kouluun kiinnittymättömyyden ilmiötä, huono-osaisuutta ja lapsuuden aikaisia haitallisia kokemuksia peilataan Bourdieun teoriaan. Bourdieun teoria tarjoaa tutkimukselle kriittisen viitekehyksen koulutuksellisen eriarvoisuuden tarkasteluun.
Tutkimuksen aineistona käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyitä (FSD3550 ja FSD3551) vuodelta 2019. Tutkimuksessa mukana ovat 4., 5., 8. ja 9. luokan oppilaat (N=159 640). Aineiston analysoinnissa käytetään ristiintaulukointia, χ²-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä, Kruskall-Wallis -testiä ja binääristä logistista regressioanalyysia.
Tutkimuksen tulokset osoittavat lapsuuden aikaisten haitallisten kokemusten heikentävän kouluun kiinnittymistä. Tyttöjen ja poikien kokemukset lapsuuden aikaisista haitallisista kokemuksista ja kouluun kiinnittymisestä eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Lapsuuden aikainen huono-osaisuus on yhteydessä perheen taloudelliseen tilanteeseen sekä vanhempien koulutustasoon.
|
|---|