| Yhteenveto: | Tutkielman tehtävä kuuluu poliittiseen filosofiaan ja siinä pyritään vastaamaan globaalin oikeudenmukaisuuden kysymyksiin. Pääkysymykset olivat: 1) Miten filosofit Thomas Pogge ja Mathias Risse tarkastelevat globaalin oikeudenmukaisuuden kysymyksiä ja eri näkemyksiä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta? 2) Mitä ratkaisuja he esittävät globaaliin köyhyyden ja eriarvoisuuden oikeudenmukaisuusongelmaan?
Poggen mukaan ensisijainen syy globaaliin epäoikeudenmukaisuuteen on maailmanlaajuinen institutionaalinen järjestys, joka aiheuttaa ihmisten köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Pogge väittää, että suurin osa ihmisoikeuksien puutteista ja köyhyydestä voitaisiin välttää erilaisella instituutionaalisella järjestyksellä. Hän syyttää kansainvälisten instituutioiden kuten Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkaa, joka ajaa rikkaiden maiden hallitusten, yritysten ja väestön etuja riippumatta siitä, miten kehitysmaiden edustajat pyrkivät köyhyyden poistamiseen. Erityinen ongelma hänen mukaansa on se, että köyhien maiden johto ja hallitus ovat haluttomia vähentämään kotimaista köyhyyttä. Hänen huolensa on se, että maailmasta puuttuu yhdistävä poliittinen yhteisö, joka voisi toimia yhteisenä ja eettisenä perustana globaalille oikeudenmukaisuudelle. Hänen esittämänsä rahallisen tuen tavoite tulisi olla 1,2 % korkean tulotason talouksien tuloista, jotta köyhien elämä parantuisi.
Rissen mukaan globaalin oikeudenmukaisuuden tutkimuksessa on kysyttävä, onko globaalilla järjestyksellä sellainen vaikutus ja merkitys, että se tosiasiassa vahingoittaa heikommassa asemassa olevia, globaaleja köyhiä tavalla, joka merkitsee epäoikeudenmukaisuutta. Tässä hän lähestyy ongelmaa normatiivisten tekijöiden kannalta ja empiirisesti tarkastelemalla kasvun ja vaurauden syitä ja nostaa esille erityisesti yhteiskuntien kehityksen ja sen vaikutuksen köyhyyteen ja köyhien elinolosuhteisiin. Konkreettisina ehdotuksina globaaliin köyhyyteen hän ehdottaa instituutioiden rakentamista kehitysmaihin ja peräänkuuluttaa kestäviä ratkaisuja ongelmiin. Hänen huolenaiheensa koskevat kehitysmaiden kehittämistyön onnistumista ja sitä, miten saadaan aikaan parempia kansainvälisiä ja kansallisia institutionaalisia toimintatapoja ja käytäntöjä. Hänen mukaansa on myös jatkettava tutkimista, jotta tiedämme paremmin, miten ja missä köyhiä vahingoitetaan.
|
|---|