| Summary: | Suomi on sitoutunut vahvasti elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen vahvistamiseen ja myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa luvataan edistää näitä päämääriä. Aikuiskoulutustuki oli lakkauttamiseensa saakka keskeinen työikäisten oppimista ja kouluttautumista mahdollistanut rahoitusjärjestelmä. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen herätti aikanaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja sitä vastustettiin niin asiantuntijoiden, oppositiopoliitikkojen kuin kansalaisten taholta. Aiheesta ei ole tehty aikaisempaa tieteellistä tutkimusta.
Opinnäytetyössäni pyrin ymmärtämään, miten aikuiskoulutustuen lakkauttaminen eteni, millaisia tulkintoja politiikkaprosessiin sisältyi sekä miten nämä suhteutuvat hyvinvointivaltion muutoksen teoreettiseen kirjallisuuteen. Tutkimusaineistona käytän julkisia poliittisia asiakirjoja, etenkin eduskunnan lähetekeskustelussa esitettyjä kansanedustajien puheenvuoroja. Politiikkaprosessin analyysissä hyödynnän politiikkaprosessin vaihemallia ja puheenvuorojen analyysissä argumentatiivista diskurssianalyysia. Tutkimukseni taustoittavana teoriana hyödynnän sekä Piersonin hyvinvointivaltion uutta politiikkaa että taloudellistumista ja sosiaalista investointia.
Lakiesitys eteni eduskunnan käsittelyyn hallitusohjelman mukaisesti ja tuli voimaan lähes muuttumattomana. Kansanedustajat argumentoivat tuen lakkauttamista käsittelevässä keskustelussa yhteisten viitepisteiden kautta, joita olivat vaikea taloustilanne, työllisyyden kasvattaminen ja työelämän muutos. Politiikkaprosessissa oli havaittavissa näkökulmia niin hyvinvointivaltion uudesta politiikasta kuin taloudellistumisesta ja sosiaalisesta investoinnista. Kaiken kaikkiaan kansanedustajat vaikuttivat jakavan varsin yksimielisesti ajatuksen siitä, että aikuiskoulutusta oli uudistettava vastaamaan nykyaikana sille asetettuja tavoitteita. Muutokseen ja talouteen liittyvien diskurssien korostuminen teki sosiaaliturvan heikentämisestä mahdollista ja vähensi siihen liittyvää vaaliriskiä.
Finland is strongly committed to promoting lifelong learning and adult education, as highlighted in Prime Minister Petteri Orpo's government program. Until its recent abolition, adult education allowance was a key funding mechanism enabling learning and education for the working-age population. The decision to abolish this education support sparked widespread societal debate and faced opposition from experts, opposition politicians, and citizens. Despite its significance, no previous scientific research has been conducted on this topic.
In my thesis, I aim to explore the progression of the abolition of adult education allowance, the interpretations involved in the policy process, and how these relate to the theoretical literature on welfare state reform. My research data includes public political documents. I will analyse the policy process using the policy cycle model and employ argumentative discourse analysis for the speeches by members of parliament during the parliamentary debate. The theoretical framework for my study includes Pierson's new politics of the welfare state, as well as concepts of economization and social investment.
The bill advanced to parliamentary consideration in line with the government program and was enacted with minimal changes. Members of parliament argued for the abolition of adult education allowance through common reference points, such as the difficult economic situation, need for increasing employment, and current as well as future changes in working life. Perspectives on both the new politics of the welfare state, economization, and social investment were evident in the policy process. Overall, members of parliament seemed to share a consensus that adult education needed to be reformed to meet the contemporary goals. The emphasis on discourses related to changes in the global environment and the economy made the weakening of social security feasible and reduced the electoral risk associated with it.
|
|---|