| Summary: | TIIVISTELMÄ
Moilanen, K. 2025. 75-, 80- ja 85-vuotiaiden naisten ja miesten sosiaalisten suhteiden yhteys heidän fyysiseen aktiivisuuteensa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, gerontologian ja kansanterveyden pro gradu -tutkielma, 48 s.
Ikääntyneiden määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota heidän fyysiseen aktiivisuuteensa vaikuttaviin tekijöihin. Fyysinen aktiivisuus edistää ihmisten terveyttä ja toimintakykyä sekä ehkäisee sairastumisriskiä ja ennenaikaista kuolleisuutta. Sosiaalisten suhteiden yhteyttä ikääntyneiden fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu laajasti, mutta syvällisempää tarkastelua eri sosiaalisten suhteiden muodosta ei ole tehty. Asumisen muodon (kenen kanssa asuu) yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tarkasteltu aiemmin vähemmän.
Tämän pro gradu - tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko sosiaalisilla suhteilla ja asumisen muodolla yhteyttä 75-, 80- ja 85-vuotiaiden naisten ja miesten fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkielmassa käytettiin vuosina 2017 - 2018 kerättyä Active Ageing -Resilience and External Support as Modifiers of the Disablement outcome (AGNES) – tutkimusaineistoa. AGNES-aineisto on kerätty tutkimalla ja haastattelemalla 75-, 80-, ja 85-vuotiaita keskisuomalaisia naisia ja miehiä. Tutkittavia oli yhteensä 1019, joista 436 oli miehiä ja 583 naisia. Aineiston analysointiin käytettiin IBM SPSS Statistics 28-ohjelman binääristä logistista regressioanalyysiä.
Sosiaalisia suhteita, asumismuotoa ja fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kotihaastatteluilla, jotka sisälsivät useita erilaisia kysymyksiä fyysiseen aktiivisuuteen, asumiseen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Regressiomallit vakioitiin itse koetun terveyden, liikkumisen apuvälineen ja asuntotyypin perusteella. Tulokset osoittivat, että yksin asumisella ei ollut yhteyttä naisten (OR=0,88; p=0,406) eikä miesten (OR=0,87; p=0,598) fyysiseen aktiivisuuteen, kun mallit vakioitiin asuntotyypillä, itse koetulla terveydellä sekä liikkumisen apuvälineen käytöllä.
Koetulla terveydellä ja apuvälineiden käytöllä vakioiduilla regressiomalleilla tutkittiin miten se, että miehet tai naiset tapasivat ystäviään (miehet: OR=0,61; p=0,092 ja naiset: OR=0,67; p=0,111), tuttaviaan (miehet: OR=0,62; p=0,072 ja naiset; OR=0,58; p=0,009) tai lapsiaan (miehet: OR=0,85; p=0,577 ja naiset: OR=1,43; p=0,130) korkeintaan 1–2 kertaa vuodessa oli yhteydessä heidän fyysiseen aktiivisuuteensa. Malleissa vertailuluokkana oli tapaamistiheys kerran kuukaudessa.
Tämän tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että asumisen muodolla oli samansuuntainen, mutta ei tilastollisesti merkitsevä yhteys fyysiseen aktiivisuuteen sekä miehillä ja naisilla. Sosiaalisten suhteiden osalta tuttavien tapaamisella oli tilastollisesti merkitsevä yhteys naisten fyysiseen aktiivisuuteen.
Jatkotutkimuksissa olisi hyödyllistä selvittää pitkittäistutkimuksen avulla, miten fyysinen aktiivisuus kehittyy ikääntyessä 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla eri puolilla Suomea asuvilla, sekä mitkä tekijät vaikuttavat fyysisen aktiivisuuden kehitykseen.
Asiasanat: ikääntyminen, fyysinen aktiivisuus, sosiaaliset suhteet ja asumismuoto
|
|---|