| Yhteenveto: | Digitalisoituvassa maailmassa on tärkeää pohtia teknologisten edistysaskelten lisäksi myös perinteisempien kulttuurituotteiden roolia kielenopetuksessa. Tämä tutkimus keskittyy opettajien näkemyksiin kaunokirjallisuuden roolista englannin kielen opetuksessa Suomessa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistui kolmekymmentä englannin opettajaa, jotka työskentelevät suomalaisissa yläkouluissa ja lukioissa.
Suomessa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat eivät vaadi kirjallisuuden opetusta vieraiden kielten oppiaineissa, vaan kirjallisuuden opetus sisältyy äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineeseen. Kyselytutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, millaisia valintoja opettajat tekevät toteuttaakseen opetussuunnitelman tavoitteita erilaisiin tekstilajeihin liittyen, ja miten opettajat suhtautuvat kaunokirjallisuuden hyödyntämiseen myös englannin opetuksessa.
Tulokset osoittavat, että kaunokirjallisuuden eri lajien hyödyntäminen englannin opetuksessa Suomessa on varsin vähäistä. Opettajat hyödyntävät suurimmaksi osaksi oppikirjojen tarjoamia tekstejä ja materiaaleja, joiden avulla he pääsevät opetussuunnitelman asettamiin tavoitteisiin monipuolisesta erilaisten tekstien käytöstä opetuksessa. Tutkimukseen osallistuneet opettajat ovat tietoisia kaunokirjallisuuden tarjoamista monipuolisista hyödyistä oppilaille ja opiskelijoille erityisesti sanaston ja kirjoitustaidon kehittymisen tiimoilta, mutta kaunokirjallisuuden opetus liittyy suurimmaksi osaksi muiden tekstilajien tavoin luetunymmärtämisen vahvistamiseen ja sanaston kartuttamiseen, eikä kirjallisuuden kriittiselle pohtimiselle useinkaan ole aikaa.
Opettajien tavat lähestyä kaunokirjallisuutta opetuksessa riippuvat hyvin paljon siitä, miten kiinnostuneita opettajat itse ovat kirjallisuudesta ja miten paljon aikaa he ovat valmiita käyttämään oppitunneilla kirjallisuuden lukemiseen ja pohtimiseen. Monet tutkimukseen osallistuneista opettajista olisivat valmiita hyödyntämään kaunokirjallisuutta opetuksessaan enemmänkin, mutta ajan puute sekä oppilaiden ja opiskelijoiden kieli- ja lukutaito ovat suurimmat esteet, jotka vaikeuttavat kaunokirjallisuuden osuuden lisäämistä englannin opetuksessa. Tavoitteena tämän tutkimuksen tuloksilla on herätellä opettajissa kirjallisuuden hyödyntämisen mahdollisuuksia ja tarjota näkökulmaa niihin lähestymistapoihin, joita jotkut opettajat jo nyt hyödyntävät opetuksessaan. Lisäksi tulokset opettajien positiivisesta suhtautumisesta kirjallisuuteen voisivat olla hyödyllisiä opetussuunnitelmien päivityksessä tulevaisuudessa, mikäli kirjallisuuden osuutta englannin kielen opetuksessa haluttaisiin lisätä opetussuunnitelmaan.
|
|---|