| Yhteenveto: | Vaalivaikuttaminen demokraattisissa vaaleissa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut kiistanalainen ongelma. Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa,
Venäjä pyrki vaikuttamaan vaaleihin eri tavoin, mukaan lukien levittämällä disinformaatiota mainosten ja bottien avulla sosiaalisessa mediassa, esiintymällä Yhdysvaltain kansalaisina tarkoituksena organisoida poliittisia tapahtumia ja protesteja sekä
hakkeroimalla ja julkaisemalla sähköposteja ja asiakirjoja Yhdysvaltain demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaan Hillary Clintonin kampanjahenkilökunnan sähköpostitileiltä. Samana vuonna, Venäjän valtiomedia sekä botit sosiaalisessa mediassa tuottivat disinformaatiota Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyyden kansanäänestyksestä. Sen jälkeen, valtiot kuten Ranska vuonna 2017 ovat löytäneet todisteita vaalivaikuttamisesta Venäjän toimesta. Tämä opinnäytetyö pyrkii analysoimaan näitä vaikutusoperaatioita refleksiivisen kontrollin yrityksenä. Refleksiivisessä
kontrollissa toimija pyrkii vaikuttamaan jonkun muun päätöksentekoprosessiin
haastamattomasti muuttamalla tämän informaatiomaisemaa, saaden refleksiivisen
kontrollin kohteen tekemään toimijan haluaman päätöksen vapaaehtoisesti. Edellä
mainitut kolme vaalivaikuttamisen tapausta analysoidaan hyödyntämällä prosessin
seurannan tutkimusmenetelmää, jossa toiminta ja sen seuraukset kytketään askel askeleelta toisiinsa oletetulla ja selittävällä kausaaliprosessilla. Tätä prosessia testataan
huolellisella tapahtumien kuvauksella ja todisteiden arvioinnilla, jonka päämääränä
on pyrkimys arvioida refleksiivisen kontrollin vaikutusta vaaleihin verrattuna muihin selittäviin tekijöihin. Jotta refleksiivistä kontrollia voidaan käsitellä osana kausaaliprosessia, analysoidun disinformaatiomateriaalin täytyy suosia vaaliehdokasta
yli toisen, olla suunnattua selkeästi määrätylle äänestäjäryhmälle ja erottumaan näkyvyydessä sosiaalisen median ’kohinasta’. Koska refleksiivinen kontrolli ja vaalivaikuttaminen toimivat tehokkaimmin vaalikilpailun ollessa tiukkaa ja siten vaikeimmin todennettavissa, sekä informaation ja mediakulutuksen ollessa kasvavasti
hajautunutta ja polarisoitua, vaalivaikuttaminen ulkomailta aiheuttaa demokratialle
monimutkaisen ongelman monimutkaisilla ratkaisuilla. Tässä opinnäytetyössä tarkastellussa kolmessa tapauksessa, vaalivaikuttamisoperaatio näyttäisi olleen suurin
laajuudeltaan ja pyrkimyksiltään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2016. Ei kuitenkaan ole mahdollista sanoa, oliko tapaus ainutkertainen paikalta ja/tai ajaltaan.
Opinnäytetyön aiheen tutkimisesta vuotta 2016 seuraaviin presidentinvaaleihin Yhdysvalloissa olisi hyötyä.
Election interference in democratic elections has been a contentious issue in the last 10 years. In the 2016 United
States presidential election, Russia attempted to influence the election in various ways, including disinformation
through ads and bots on social media, impersonating U.S. citizens to organize political events as well as hacking and
releasing of emails and documents from Democratic candidate Hillary Clinton’s campaign personnel. That same
year, Russian state-media and bots on social media generated disinformation about the United Kingdom EU referendum. Since then, countries such as France in 2017 have found Russian interference in their elections. This thesis
attempts to analyze these influence operations as attempts of reflexive control. In reflexive control, an actor attempts
to influence the decision-making process of another non-confrontationally by changing the information landscape in
a way where the actor makes a desired decision voluntarily. The three cases of election interference operations will
be analyzed through a method of process tracing, where an action and an outcome will be connected step-by-step by
a supposed causal explanatory process. This process is tested by careful description of events and evaluation of
evidence to attempt to measure the impact of reflexive control on the elections in contrast to other explanations. For
reflexive control to be considered in the posed causal process, the disinformation material analyzed must show a
preference on a candidate, target a specific group of voters and penetrate the noise floor. As reflexive control and
election interference works best when the race between candidates is very close and thus hardest to prove and as
information and media consumption has become increasingly decentralized and polarized, it seems that foreign influence on elections poses a complicated problem with complicated solutions. In the three cases discussed in this
thesis, the 2016 United States presidential election operation seemed to be the biggest in scale and scope. However,
it is not possible to say if this is unique to either time or place, and further research into subsequent US elections and
other elections is warranted.
|
|---|