| Yhteenveto: | Helmikuun 6. päivänä 2023 Turkin kaakkoisosaan iski 7,8 magnitudin maanjäristys
ennennäkemättömällä mittakaavalla, aiheuttaen 50 000 ihmisenhengen menetyksen ja
noin 1,5 miljoonan ihmisen hetkellisen tai pysyvän kodittomuuden (United Nations,
2023). Koska kestävän kehityksen viidennen tavoitteen, eli sukupuolten välisen tasa-arvon, saavuttamiseksi on vielä paljon tehtävää ja koska luonnonkatastrofit vaikuttavat
usein erityisen negatiivisesti naisiin, on tärkeää tarkastella Turkin maanjäristystä
sukupuolentutkimuksen näkökulmasta (Llorente-Marron, 2020).
Kyseisen tutkielman tutkimuskysymykset keskittyvät maanjäristyksen jälkeisessä
avustustyössä mukana olleiden avustustyöntekijöiden narratiiveihin naisten
voimaantumisesta tai sen puutteesta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kvalitatiivisin,
avoimin haastatteluin, ja informantteina toimi kahdeksan turkkilaista
avustustyöntekijää. Kabeerin (1999) naisten voimaantumisen teoria oli keskeisessä
roolissa tutkimuskysymysten määrittelyssä ja narratiivien analyysissa. Erityisesti
Kabeerin voimaantumisen määritelmä, jonka mukaan voimaantuminen tarkoittaa
naisten lisääntyneitä valinnanmahdollisuuksia, toimi analyysin keskeisenä välineenä.
Analyysin päätuloksena tutkimusaineistosta erottui kolme päänarratiivia:
voimaantumisen narratiivi, voimaantumisen puutteen narratiivi ja potentiaalisen
voimaantumisen narratiivi. Keskeinen erottava tekijä näiden narratiivien välillä oli
niiden esittämä käsitys naisten toimijuudesta. Kun voimaantumisen narratiivissa naiset
nähdään aktiivisina toimijoina, voimaantumisen puutteen narratiivissa heidän
toimijuutensa kuvataan ulkoisten tekijöiden rajoittamana. Potentiaalisen
voimaantumisen narratiivissa naisille määritellään toimijuuden kapasiteetti, mutta sitä
ei ole vielä otettu käyttöön, sillä naiset eivät ole tietoisia omasta toimijuudestaan.
Voimaantumisen narratiivin vahva esiintyminen aineistossa osoittaa, että naisten
voimaantuminen on mahdollista myös luonnonkatastrofien jälkeisissä kaoottisissa
olosuhteissa. Tämä tutkimus tarjoaa tärkeän lisäyksin aiempaan kirjallisuuteen, sillä sen
tulokset ovat ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa, jonka mukaan
luonnonkatastrofeilla on yksinomaan negatiivinen vaikutus naisten voimaantumiseen4
(Lorente-Marron, 2020). Tutkimuksen tulokset rohkaisevat avustusjärjestöjä pohtimaan
uudelleen suhtautumistaan naisiin ja omaksumaan toimintaansa naisten
voimaantumista tukevia käytäntöjä.
|
|---|