| Summary: | Taloustiede perustuu suurelta osin siihen, että yhteiskunnassa tulee luoda talouskasvua, jota on pitkään mitattu esimerkiksi bruttokansantuotteella. Talouskasvun malleja on useita, mutta lyhyesti sanottuna kasvu perustuu mm. erilaisten pääomaerien kertymiseen esimerkiksi työvoiman kasvuun, teknolo-giseen kehitykseen, innovaatioiden laatuun ja niiden toteutumisfrekvenssiin, sekä yleiseen työn tehokkuuden kasvamiseen. Kyseisissä teorioissa luonnon osuus jätetään asioiden tarkastelun ulkopuolelle, vaikka luonnon vaikutus ihmiseen on suuri. Tässä tutkielmassa käydään läpi kirjallisuutta liittyen luonnonvarojen kuluttamiseen ja siihen, kuinka yhteiskunnan toimintaa olisi mahdollista muokata kestävämmäksi. Kulutuksen tarkastelu pohjautuu Dasguptan (2021) esittämään impact inequality-yhtälöön, joka kuvaa sitä mistä luonnonvarojen kysyntä ja tarjonta koostuvat. Luontoon kohdistuvan kysyn-nän ja tarjonnan tasapaino vaikuttaisi olevan kestämättömällä pohjalla, joten on perusteltua yrittää muokata toimintaperiaatteita niin, että siirryttäisiin kohti tasapainoa. Kirjallisessa osiossa tuodaan esille toimintaperiaatteita, jotka lisäävät kestämätöntä kulutusta ja esitellään toimintatapoja, joilla toimista saa-taisiin kestävämpiä. Aihepiirin ympäriltä käydään läpi myös muuta tieteellis-tä kirjallisuutta, jossa kuvataan esimerkiksi verotuksen roolia kulutuksen oh-jaamisessa. Lopuksi estimoidaan regressioanalyysillä energiaveron vaikutusta öljyn kulutukseen EU-maissa. Tuloksena saadaan, että prosentin nosto ener-giaverossa laskee öljyn kulutusta maakohtaisesti keskimäärin noin 5,67 % aikavälillä 1995–2022. Vuonna 2022 Euroopassa kulutettiin öljyä noin 660 miljoonaa tonnia, josta 5,67 %:n osuus olisi noin 37 miljoonaa tonnia vähemmän prosentin veroalennuksen myötä. Kyseinen kulutuksen vähentyminen tarkoittaa noin 91 miljoonaa tonnia pienempiä hiilidioksidipäästöjä. Analyysiä jatketaan tekemällä lyhyt maakohtainen VAR-analyysi viidelle yksittäiselle EU-maalle. Kyseisen analyysin mukaan maissa tapahtui noin prosentin lasku ku-lutuksessa ja sen viive on yleensä 2–5 vuotta verotuksen muutoksesta. Energiaveron muutoksen vaikutus kulutuskäyttäytymiseen on ympäristön kestävyyden kannalta suhteellisen vähäinen. Muutos kestävämpään kulutukseen olisi lähdettävä valtio- ja organisaatiotasoilta välittyen rahoituksen ja koulutuksen kautta yksittäisiin kuluttajiin ja siten koko yhteiskuntaan.
|
|---|