| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoituksena oli selvittää perhetyötä tekevien ammattilaisten kokemuksia siitä, millä tavoin lapsen kokema perheväkivalta näyttäytyy perhetyössä, millainen perhetyön rooli on näissä tilanteissa sekä millaisia haasteita perhetyön ammattilaiset kokevat lapsen ja perheen auttamisessa silloin, kun perheessä ilmenee väkivaltaa.
Tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta nojasi pragmatismiin, jolle on ominaista ajatus tiedon muodostumisesta sekä merkitysten ja totuuden etsimisestä käytännön kokemuksen kautta. Pragmaattinen ajattelu kiinnittää huomiota myös tulevaisuuteen ja käytänteitä palvelevan tiedon lisäämiseen.
Tutkielman avulla saatavaa tietoa on mahdollista hyödyntää kehitettäessä perhetyön käytänteitä niin, että lapsia pystytään suojella perheessä olevalta väkivallalta ja perheitä voitaisiin auttaa turvallisen ja väkivallattoman perhe-elämän toteutumiseksi.
Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla ryhmähaastatteluina yhteensä seitsemää (N=7) perhetyötä toteuttavaa perheohjaajaa ja perhetyöntekijää. Ryhmähaastattelujen toteuttamisessa sovellettiin syvähaastattelumenetelmää. Analyysimenetelmänä toimi laadullinen sisällönanalyysi.
Tulokset osoittivat perhetyössä kohdattavan useita erilaisia lapsen kokeman väkivallan muotoja, joista useimmin kohdataan ja tunnistetaan henkistä väkivaltaa sekä lapsen altistumista perheenjäsentensä väliselle väkivallalle. Sisarusten välinen väkivalta näyttäytyi myös usein vanhempien välisen väkivallan jatkumona. Lapsen kokeman väkivallan merkit ja vihjeet ovat moninaisia ja väkivallan tunnistaminen vaatii tarkkaa arviointia. Perhetyön tehtäviksi lapsen kokiessa väkivaltaa näyttäytyi varmistaa lapsen turvallisuuden toteutuminen, väkivallan puheeksi ottaminen ja sanoittaminen sekä lapsen ja perheen auttaminen väkivallan ehkäisemiseksi. Haasteina lapsen ja perheen auttamisessa koettiin yhteisen tiedonmuodostuksen ja tiedonkulun haasteet sosiaalityöntekijän kanssa, väkivallan ylisukupolvisuus, perhetyöjakson lyhyt kesto sekä yksin työskentely ja turvallisuuden puute.
Keskeisinä johtopäätöksinä todettiin väkivallan muotojen tunnistamisen etenkin lapsen kokeman henkisen väkivallan sekä lapsen väkivallalle altistumisen osalta kehittyneen. Perhetyö näyttäytyy merkittävänä toimijana lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisessa ja ehkäisemisessä. Lisäksi perhetyön ammattilaisten ja sosiaalityöntekijöiden väliseen yhteistyöhön kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota.
|
|---|