| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa käsittelen nuorten aikuisten kokemuksia työelämään siirtymisestä eli työelämätransitiosta kahden yhteiskunnallisen kriisin, vuosien 2007–2009 finanssikriisin ja koronakriisin, aikana. Työelämätransitio elämänvaiheena on usein herkkä vaihe, johon vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten työkokemus ja alavalinta, sekä laajemmat yhteiskunnalliset olosuhteet, kuten yhteiskunnalliset kriisit. Tutkin erityisesti, kuinka kriisien samanaikaisuus työelämätransition kanssa vaikuttaa nuorten kokemuksiin transitiosta sekä eroavatko kokemukset eri tutkintoaloilta valmistuneiden välillä.
Taustoitan tutkimusaihetta tuomalla esiin korkeakoulutuksen roolia suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen
suhdetta työelämään. Työelämätransition käsitteen lisäksi esittelen ammatillisen toimijuuden, työmarkkinakelpoisuuden ja kriisiresilienssin käsitteitä teoreettisena taustana sille, minkälaisia toimia ja ominaisuuksia nuorilta vaaditaan tässä vaikeassa tulevaisuutta muovaavassa ajanjaksossa.
Aineistona käytän kahta haastatteluaineistoa: Aurelie Maryn vuosien 2008–2009 aikana kerättyä "Suomalaisten naisopiskelijoiden haastattelut" -aineistoa sekä vuosina 2020–2021 kerättyä CoronaConsumers- tutkimushankkeeseen kerättyä ryhmähaastatteluaineistoa. Käsittelen aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, jonka avulla saan johdettua aineistosta nuorten aikuisten omia kokemuksia ilman vahvaa ennalta määrättyä teoreettista kehystä.
Tutkielmassani huomasin, että työelämätransitio herättää usein stressiä ja epävarmuutta. Erityisesti humanistisilta aloilta valmistuneilla on voimakkaita epävarmuuden ja ahdistuksen kokemuksia, joita kriisin samanaikaisuus lisää. Lääketieteen ja psykologian opiskelijat suhtautuvat kaikista luottavaisimmin työllistymiseensä. Kriisiaika lisää tarvetta resilienssille ja aktiiviselle toimijuudelle, mutta uusi vaihe tuo esiin myös innostusta ja luottamusta tulevaan. Erityisesti luottamus omaan alaan vahvistaa positiivisia tulevaisuuden odotuksia.
|
|---|