Suomen tie Natoon diskurssianalyysi Suomen presidenttien Nato-puheista vuosilta 1994-2024

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen presidenttien Nato-puheita vuosina 1994–2024, tavoitteena selvittää, millaista sosiaalista todellisuutta presidentit rakentavat Natosta sekä Suomen Nato-suhteesta. Lähtökohtana on kansainvälisen politiikan konstruktivistinen teoria, jossa korostuu toimijoiden identi...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Örn, Suvi-Tuuli
Other Authors: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2025
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/103296
Description
Summary:Tutkielmassa tarkastellaan Suomen presidenttien Nato-puheita vuosina 1994–2024, tavoitteena selvittää, millaista sosiaalista todellisuutta presidentit rakentavat Natosta sekä Suomen Nato-suhteesta. Lähtökohtana on kansainvälisen politiikan konstruktivistinen teoria, jossa korostuu toimijoiden identiteettien ja intressien sosiaalinen rakentuminen. Tutkielman taustana käsitellään sekä Suomen että Naton lähihistoriaa, Suomen turvallisuusympäristöön vaikuttavia tekijöitä ja Nato-keskusteluun osallistuvia toimijoita. Tutkielman aineiston muodostavat Suomen tasavallan presidenttien puheet vuosilta 1994–2024, jotka ottavat kantaa Naton ja Suomen Nato-suhteeseen. Tälle ajanjaksolle sijoittuu kolmen eri presidentin toimikaudet: Martti Ahtisaaren, Tarja Halosen ja Sauli Niinistön. Tutkimusmenetelmänä käytetään laadullista diskurssianalyysiä, joka soveltuu kielen ja sosiaalisten merkitysten tutkimiseen. Analyysissä puolestaan pyritään selvittämään, millaisia rooleja ja merkityksiä Natolle annetaan presidenttien puheissa. Tarkoituksena on myös löytää mahdollisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia presidenttien näkemysten välillä. Tuloksissa tunnistettiin yhteensä yhdeksän pääasiallista diskurssia, kuten Nato eurooppalaisen yhteistyön välineenä, turvallisuuden takaajana, pelotteena ja länsimaalaisten arvojen edustajana. Analyysissä käy ilmi, että presidenttien näkemykset ovat ajan myötä muuttuneet Naton suhteen. Ahtisaaren puheissa korostuu transatlanttinen yhteistyö ja kriisinhallinta. Halonen suhtautuu Natoon varoen, mutta näkee sotilasliiton paikan osana kriisinhallintaa ja kansainvälisen rauhan ylläpitämistä. Niinistö korostaa puheissaan kansainvälisen yhteistyön merkitystä ja Suomen aktiivista toimijuutta Natossa. Yhteistä presidenttien puheissa on johdonmukaisen linjan säilyttäminen Nato-kysymyksissä ja se, että kaikki esittävät Naton keinona vahvistaa Suomen turvallisuutta muuttuvassa geopoliittisessa ympäristössä. Kaiken kaikkiaan presidentit muodostavat Natosta myönteisen ja pragmaattisen kuvan, jossa Suomen turvallisuus ja suvereniteetti ovat keskiössä.