“Tämä talo tanssii” jurtta liminaalitilana, utopiana ja communitaksen kokemuksena

Etnologian ja antropologian alan maisterintutkielmassani esitän, että jurttaan hakeutuminen ja siellä asuminen oli tekijälle yksilöllinen siirtymäriitti sekä hetkellinen kokemus liminaalitilasta, communitasista ja utopiasta. Tarkoitukseni on selvittää, miten jurtta toimi henkisenä ja fyysisenä tila...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Leiwo, Tytti
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Historian ja etnologian laitos, Department of History and Ethnology, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2025
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/103252
Kuvaus
Yhteenveto:Etnologian ja antropologian alan maisterintutkielmassani esitän, että jurttaan hakeutuminen ja siellä asuminen oli tekijälle yksilöllinen siirtymäriitti sekä hetkellinen kokemus liminaalitilasta, communitasista ja utopiasta. Tarkoitukseni on selvittää, miten jurtta toimi henkisenä ja fyysisenä tilana siirtymärituaalin liminaalivaiheelle. Lisäksi pohdin, mitä jurttaan lähtö kertoo yksilön tarpeesta kokea communitaksen väliaikainen, rakenteesta vapauttava voima. Jurttakokemus myös esimerkillistää ihmisen tarvetta kuvitella ja lähteä toteuttamaan utopioita. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona toimii kirjoittajan sosiaalisen median tilin julkaisut vuosilta 2021 2023. Tutkimusmetodina hyödynnän autoetnografista tutkimusprosessia. Teoreettinen viitekehys nojaa Victor Turnerin rituaaliteoriaan, utopiateorioihin sekä liminaalitilan ja communitaksen käsitteisiin. Aineistoa rajaan ja analysoin lähiluennan ja teemoittelun avulla. Analyysiin sisältyy kronologista kerrontaa ja muistelua, joiden hyödyntäminen kuuluu autoetnografiseen metodiin. Jurttaunelmassa yksilön valinnat kytkeytyivät laajempiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Jurtta oli yksilöllisen siirtymärituaalin lisäksi myös onnen, toivon ja vapautumisen symboli sekä hetkellinen vaihtoehto rakenteelle. Jurtassa vietetystä vuodesta tuli vuoropuhelua menneen ja nykyisen, erämaan ja kaupungin, omavaraisuuden ja riippuvuuden välillä. Sosiaalisen alemmuuden ja ylemmyyden kokemukset sekä keholliset kärsimys- ja ekstaasitilat osoittavat ihmisen universaalia tarvetta hakeutua arjen yläpuolelle nostattavien välitilojen yhteyteen. Utopian, liminaalitilan ja communitasin käsitteiden avulla olen pyrkinyt selittämään, miten jurttavuoden kaltainen kokemus oli yksittäiselle ihmiselle ylipäätään mahdollinen. Tutkielmani pohjalta esitän, että jurttavuodesta muodostui rikas vuoropuhelu liminaalitilan, communitasin, utopian ja rakenteen välillä.