| Summary: | Tutkielmassa perehdyttiin kirjallisuuskatsauksen, sekä yhtiön sisäisen ympäristötarkkailun kautta pääasiassa Taivaljärven hopeakaivoksen uusiin passiiviseen typenpoistoon perustuvien hakebioreaktorien toimintaan, mutta myös aiemmin käytössä olleiden pintavalutuskenttien toimintaan, jotta voitaisiin tunnistaa ja kehittää niiden toiminnan kannalta olennaisimpia tekijöitä.
Passiivisen typenpoiston havaittiin olevan merkittävästi tehokkaampaa hydraulisen viipymäajan (HRT) ja lämpötilan kasvaessa. Liuennut orgaaninen hiili edistää typenpoistoa merkittävästi ja sen merkitys huomattiin erityisesti, kun hakebioreaktoreista liukeni ensimmäisinä viikkoina paljon hiiltä, josta seurasi poikkeuksellisen hyviä tuloksia, jotka heikkenivät hiilen liukenemisen vähenemisen jälkeen.
Hakebioreaktoreiden typenpoisto perustuu anaerobiseen denitrifikaatioon, mutta hakkeesta mikrobeille ravintoa hajottavat eliöt toimivat aerobisesti, minkä vuoksi hakebioreaktoreille suositellaan kuivien ja märkien olosuhteiden syklittämistä hiilityppi tasapainon parantamiseksi. Käsiteltävän kaivoksen kuivausveden korkean happipitoisuuden epäiltiin aiheuttavan hakebioreaktorin sisääntulokaivon läheisyydessä hakkeen liiallista kulumista ja viivästyttävän denitrifikaation alkamista.
Useista teknisistä ongelmista huolimatta passiiviset menetelmät kevensivät kaivoksen tuottamaa vuoden 2024 kumulatiivista typpikuormitusta lokakuuhun mennessä 7645 kg, kokonaiskuormituksen jäädessä 7432 kg:aan. Vaikka vuoden kumulatiivinen typpikuormitus väheni 51 %, ylittyi kaivoksen vuosittainen ympäristöluvan määrittämä 7000 kg raja-arvo, mikä jättää vielä kehittämisen sijaa passiivisille menetelmille.
|
|---|