| Yhteenveto: | Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen yritysvastuudirektiivistä käydyn suomalaisen eduskuntakäsittelyn merkityskamppailua. Yritysvastuudirektiivi on ollut käsittelynsä aikana kiistan alla lähes kaikissa sen vaiheissa moninaisista syistä. Siitä käydyn keskustelun tutkiminen voi siis antaa osviittaa yritysvastuuseen ja siihen liittyviin teemoihin, kuten kestävyyteen, ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja kilpailukykyyn liitetyistä ideoista ja arvotuksista yhteiskunnassamme. Olen rajannut aiheen Suomen eduskuntakäsittelyyn ja aineistonani toimii 13 direktiiviä käsittelevää valtiopäiväasiakirjaa: kaksi valtioneuvoston U-kirjelmää, neljä valiokunta-asiakirjaa ja seitsemän täysistuntopöytäkirjaa. Analyysimenetelmänä toimivat aineistolähtöinen Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen poststrukturalistinen diskurssianalyysi sekä Maarten A. Hajerin argumentatiivinen diskurssianalyysi. Poststrukturalistisella diskurssianalyysillä pureudun aineistossa esiintyviin eroihin yritysvastuudirektiiviehdotuksen puolustamisessa ja vastustamisessa. Siinä etsin niin sanottuja artikulaatiokäytäntöjä, joilla tarkoitetaan eri monitulkintaisten merkitsijöiden – kuten kestävän kehityksen – määrittelyä ja hyödyntämistä eri argumenttien puolustamisessa: Merkitsijää kestävä kehitys voidaan siis käyttää niin yritysvastuudirektiivin puoltamisessa kuin vastustamisessakin riippuen kuinka poliittinen toimija määrittelee ja hyödyntää sitä. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on: Millaisia artikulaatiokäytäntöjä yritysvastuudirektiivin suomalaisessa eduskuntakäsittelyssä hyödynnetään? Argumentatiivinen diskurssianalyysi taas keskittyy eroavaisuuksien sijaan yhteneväisyyksiin. Sen avulla tarkastelen, missä asioissa ollaan samaa mieltä riippumatta toimijasta eli millaiset hegemoniat ohjailevat keskustelua yritysvastuudirektiivistä. Toinen tutkimuskysymys siis on: Millaisia hegemonioita yritysvastuudirektiivin suomalaisesta eduskuntakäsittelystä on tunnistettavissa? Analyysi tuotti kahdeksan erilaista artikulaatiokäytäntöä mutta myös osoitti niissä olevan enemmän yhteistä kuin eroa: ympäristön ja ihmisoikeuksien, talouskasvun sekä Suomen edun tärkeys tulivat esiin lähes kaikissa diskursseissa. Tulokset osoittavat yritysvastuudirektiivikeskustelun taustalla toimivien yhteisten hegemonioiden vahvuuden. Suomen eduskuntakäsittelyssä käyty kiista direktiivin puoltamisen ja vastustamisen välillä kulminoitui kamppailuun siitä, mikä on Suomen edun mukaista.
|
|---|