| Yhteenveto: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia diskursseja Vaihtoehto väkivallalle -ryhmäinterventiossa rakennetaan ryhmäläisten nykyisistä ja entisistä puolisoista. Parisuhdeväkivalta on merkittävä ihmisoikeusongelma, johon tulee puuttua. Nykyisiä ja entisiä puolisoita koskevaa puhetta on tärkeää tutkia parisuhdeväkivallan hoidon kontekstissa, sillä sukupuolistuneet ja naisia halventavat asenteet ja ilmaukset voivat johtaa naisiin kohdistuviin väkivallantekoihin. Parisuhteissaan väkivaltaisten miesten ryhmäinterventiossa rakennettuja diskursseja nykyisistä ja entisistä puolisoista ei kuitenkaan ollut aiemmin tutkittu Suomessa. Tutkielman feministisen viitekehyksen mukaan parisuhdeväkivallan nähdään johtuvan valtaosin sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja siihen liittyvistä normeista ja käytänteistä. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 44 videoidusta Vaihtoehto väkivallalle -ryhmän tapaamisesta, ja tutkittavat olivat 2020-luvulla ryhmään osallistuneita miehiä ja terapeutteja. Analyysimenetelmänä käytettiin feminististä kriittistä diskurssianalyysia, sillä tavoitteena oli haastaa, purkaa ja tehdä näkyväksi sukupuolten välistä epätasa-arvoa ylläpitäviä diskursseja sekä nostaa parisuhdeväkivallan kokijoita tutkimuksen keskiöön. Aineistosta havaittiin seitsemän nykyisiä ja entisiä puolisoita koskevaa diskurssia: alempiarvoinen puoliso, tunnekeskeinen puoliso, yhteistyökyvytön puoliso, väkivallan aloittava puoliso, omaa etua tavoitteleva puoliso, syyttävä puoliso ja huolehtiva puoliso. Diskurssit heijastelivat vahvasti kulttuurisia käsityksiä naisista sekä naisia koskevia seksistisiä asenteita, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä parisuhdeväkivaltaan. Puhetavoilla ryhmäläiset paikoin pyrkivät oikeuttamaan käyttämäänsä väkivaltaa ja hämärtämään väkivallan vaikutuksia. Erityisesti entisistä puolisoista rakennettiin puheessa negatiivisia diskursseja. Rakennettuja diskursseja ei juurikaan haastettu muiden ryhmäläisten tai terapeuttien taholta. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suuntaamaan tulevia tutkimuksia entisiä puolisoita koskevan puheen ja heihin kohdistuvan eron jälkeisen vainon tai väkivallan mahdolliseen yhteyteen, jotta tarvittaessa voitaisiin tunnistaa väkivallan uhkaa tehokkaammin. Sen lisäksi tutkimustuloksia voidaan soveltaa parisuhdeväkivallan tekijöille suunnattujen interventioiden kehittämisessä.
The aim of this master’s thesis was to examine discourses about current and former spouses constructed in Vaihtoehto väkivallalle (Alternative to Violence) group intervention. Intimate partner violence (IPV) is a human rights issue which needs to be addressed. It is necessary to study discourses concerning current and former spouses as gendered and misogynistic attitudes may lead to concrete acts of violence. Discourses about current and former spouses constructed in a Finnish group intervention for male perpetrators of IPV had not been studied before. As the theoretical framework of this study was feminist, it views IPV predominantly as a result of gender inequality and the norms and practices related to it. The data of this study consisted of 44 videotaped Vaihtoehto väkivallalle group therapy sessions and the participants were men and therapists who attended or facilitated the group in 2020s. The data was analysed using feminist critical discourse analysis which was adopted as the methodological approach in order to challenge and deconstruct discursive practices that reproduce and maintain gender-based inequalities. This approach also enabled bringing those subjected to IPV to the forefront of research. As a result of the analysis, seven discourses were identified: subordinate spouse, emotion-focused spouse, non-collaborative spouse, violence-initiating spouse, self-serving spouse, accusatory spouse and nurturing spouse. The discourses reflected cultural representations of women and misogynistic attitudes which have previously been linked to IPV. The discourses were used to justify the use of violence and to obscure the effects of violence. Especially, the discourses about former spouses were negative. The discourses constructed were scarcely challenged by other participants or therapists. The findings of this master’s thesis may be beneficial as a basis for future research regarding the link between discourses about former spouses and stalking or post separation abuse in order to identify potential violence more effectively. Moreover, the findings may also be applied to the further development of interventions for IPV perpetrators.
|
|---|