| Summary: | Vapaa-ajan ja työperäisen fyysisen aktiivisuuden on aiemmin ajateltu tuovan samankaltaisia terveyshyötyjä, mutta työperäisellä fyysisellä kuormituksella voi kuitenkin olla käänteinen vaikutus terveyteen. Työperäinen fyysinen kuormitus on yhdistetty kohonneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko työperäisellä fyysisellä kuormituksella yhteyttä sekä kokonaiskuolleisuuteen että sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Lisäksi selvitettiin, säilyykö yhteys elintapa-, koulutus- ja sukupuolitekijöistä huolimatta.
Tutkimuksen aineisto oli vanhemmasta suomalaisesta kaksoskohorttitutkimuksesta, jossa seurattiin ennen 1958 syntyneitä suomalaisia kaksosia. Tämän tutkimuksen tutkittavat olivat vastanneet vuoden 1981 kyselyyn olevansa työssä ja arvioineet työnsä fyysistä kuormittavuutta. Kuolleisuutta seurattiin vuosina 1981–2020. Työn fyysisen kuormittavuuden perusteella tutkittavat jaettiin neljään ryhmään: istumatyö (vertailuryhmä), kevyt työ, kohtalainen työ ja raskas työ. Kuolleisuutta analysoitiin Coxin regressioanalyysillä kolmella eri mallilla. Mallissa 1 tutkittiin työn fyysisen kuormittavuuden yhteyttä kokonaiskuolleisuuteen sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen iällä vakioituna. Mallissa 2 lisättiin mallin 1 muuttujien ohelle kovariaateiksi tupakointi, alkoholin käyttö, painoindeksi, terveydentila, koulutus ja sukupuoli. Malli 3 sisälsi mallin 2 muuttujien lisäksi vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden.
Mallissa 1 työperäinen fyysinen kuormitus oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä sekä kokonaiskuolleisuuteen että sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen. Raskaalla työllä oli suurin kokonaiskuolleisuuden riski (HR 1,46, p<0,001), mutta myös kevyt työ (HR 1,13, p<0,001) ja kohtalainen työ (HR 1,23, p<0,001) nostivat riskiä. Raskas työ (HR 1,67, p<0,001), kohtalainen työ (HR 1,25, p p<0,001) ja kevyt työ (HR 1,23, p=0,005) nostivat myös sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riskiä istumatyöhön verrattaessa. Tilastollisesti merkitsevästi mallissa 2 ja 3 kohtalainen (HR 1,09, p=0,016) ja raskas työ (HR 1,11, p=0,049) lisäsivät kokonaiskuolleisuuden riskiä, mutta vain raskas työ (HR 1,20, p=0,043) lisäsi riskiä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen, kun kovariaatit huomioitiin analyyseissä. Vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella ei ollut vaikutusta riskitasoihin.
Työperäinen fyysinen kuormitus lisäsi sekä kokonaiskuolleisuuden riskiä että sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riskiä kuormituksen kasvaessa. Elintavoista, koulutustasosta ja sukupuolesta huolimatta yhteys työperäisen fyysisen kuormituksen ja kuolleisuusmuuttujien välillä säilyi. Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ei vähentänyt työperäisen fyysisen kuormituksen kuolleisuusriskejä. Tutkimuksen perusteella uutena löydöksenä on, että istumatyö näyttäytyy parempana aiempaan paikallaanolon tutkimustietoon nähden. Raskaampaa työtä tekevien olisi hyvä olla tietoisia mahdollisista fyysisen työn haittavaikutuksista. Ennaltaehkäisyn vuoksi tärkeää olisi tunnistaa sydän- ja verisuonielimistöä rasittavat työtehtävät.
|
|---|