Valmentajan ja urheilijan välinen vuorovaikutussuhde sekä urheilijan psyykkiset valmiudet yksilö- ja joukkueurheilussa

Lahikainen, T. & Leppänen, S. 2025. Valmentajan ja urheilijan välinen vuorovaikutussuhde sekä urheilijan psyykkiset valmiudet yksilö- ja joukkueurheilussa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 63 s, 12 liitettä. Tämän pro gradu -tutk...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijät: Lahikainen, Tuulia, Leppänen, Siiri
Muut tekijät: Liikuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Sport and Health Sciences, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2025
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/103188
Kuvaus
Yhteenveto:Lahikainen, T. & Leppänen, S. 2025. Valmentajan ja urheilijan välinen vuorovaikutussuhde sekä urheilijan psyykkiset valmiudet yksilö- ja joukkueurheilussa. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 63 s, 12 liitettä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää valmentajan ja urheilijan välisen vuorovaikutussuhteen laadun ja psyykkisten valmiuksien eroja yksilö- ja joukkueurheilijoiden välillä. Aiheen valinta perustui tarpeeseen tarkastella kilpa- ja huippu-urheilijoiden valmennussuhteita ja psyykkisiä valmiuksia yksilö- ja joukkuelajeja vertaillen, sillä aiemmat tutkimukset ovat usein painottuneet nuorempiin tai yksittäisten lajien urheilijoihin. Tutkimus toteutettiin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus (KIHU) vuoden 2020 Urheilijakyselyn aineistosta. Urheilijakysely 2020 -hankkeen on toteuttanut KIHU:n, Jyväskylän yliopiston ja EduFuturan tutkijoista koottu tutkimusryhmä. Sen on rahoittanut KIHU ja opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). Urheilijakyselyä varten kerättiin samaan aikaan nuorten ja aikuisten aineistot, joista tässä tutkimuksessa hyödynnetään aikuisten maajoukkueurheilijoiden aineistoa (n=370, yksilölajit 73 %, joukkuelajit 27 %, naiset 53 % ja miehet 46 %). Kyselytutkimuksen aineiston pohjalta tähän tutkimukseen valittiin osiot, jotka käsittelivät valmentajan ja urheilijan välistä vuorovaikutussuhdetta sekä urheilijoiden psyykkisiä valmiuksia. Taustamuuttujista tarkasteluun valittiin yksilö- ja joukkuelajit. Aineiston kuvaamiseen käytettiin keskiarvoja ja keskihajontaa ja tutkimuksen luotettavuutta tutkittiin Cronbachin alfa -kertoimella. Vastaukset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS-ohjelmalla (Mann-Whitney U-testi, T-testi, Spearmanin korrelaatiokerroin). Tutkimustuloksemme osoittavat, että yksilö- ja joukkueurheilijoiden välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja sekä valmennussuhteen laadussa että psyykkisissä valmiuksissa. Yksilöurheilijat kokivat valmennussuhteensa läheisemmäksi ja sitoutuneemmaksi kuin joukkueurheilijat. Tulosten perusteella havaittiin myös, että yksilöurheilijoiden psyykkiset valmiudet olivat useimmilla osa-alueilla merkittävämmässä roolissa kuin joukkueurheilijoilla. Lisäksi havaittiin positiivisia yhteyksiä valmennussuhteen laadun ja psyykkisten valmiuksien välillä, erityisesti yksilölajien urheilijoilla. Suurin osa tuloksista oli linjassa aikaisemman tutkimustiedon kanssa, joiden mukaan yksilöurheilijat kokevat valmennussuhteensa laadukkaammaksi kuin joukkueurheilijat. Aiempien tutkimusten mukaan yksilölajeissa urheilijoilla on usein enemmän mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen valmentajansa kanssa, mikä voi vahvistaa vuorovaikutuksen laatua. Tutkimuksessa havaittiin myös, että valmennussuhteen laadulla on yhteys urheilijoiden psyykkisiin valmiuksiin, kuten itsetietoisuuteen ja psyykkiseen tasapainoon. Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että toimiva valmennussuhde on keskeinen tekijä urheilijan kokonaisvaltaisen kehittymisen tukemisessa. Asiasanat: valmennussuhde, vuorovaikutus, psyykkiset valmiudet, yksilöurheilu, joukkueurheilu, huippu-urheilu