| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tarkastellaan paikallisyhteisön sosiaalisen pääoman ja ekologisesti kestävien käytäntöjen välistä suhdetta asuinalueella. Tutkielma selvittää, miten alueellisesti rakentuva sosiaalinen pääoma ja arjen kestävät käytännöt muotoutuvat suhteessa toisiinsa ja mistä tekijöistä kytkökset niiden välillä syntyvät. Tutkielma osoittaa, miten sosiaalisen pääoman välityksellä käytännöistä tulee kollektiivisesti jaettuja asuinalueen kontekstissa ja kuinka ne yhdessä vaikuttavat siihen, miten ekologinen kestävyys toteutuu asuinalueella.
Tutkielman aineisto FSD3816 Ekososiaalinen hyvinvointi ja osallisuus: asukashaastattelut 2021 koostuu 31 asukashaastattelusta, jotka toteutettiin kahdella asuinalueella. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Teoreettisena pääkehyksenä analyysissa sovellettiin Robert D. Putnamin sosiaalisen pääoman teoriaa, jossa sosiaalinen pääoma ymmärretään yhteisön voimavaratekijänä. Lisäksi teoriaa täydennettiin käytäntöteoreettisella näkökulmalla erottelemaan niitä asuinalueelle sijoittuvia arkisia käytäntöjä, joilla on vaikutusta ekologiseen kestävyyteen.
Analyysissa tunnistettiin kolme keskeistä tapaa, joilla sosiaalinen pääoma ja ekologisesti kestävät käytännöt vaikuttavat suhteessa toisiinsa. Tulokset vahvistavat aiempaa tutkimusnäyttöä, jonka mukaan sosiaalinen pääoma voi tukea tai rajoittaa käytäntöjen toteutumista ja leviämistä asuinalueella. Paikallisyhteisön sosiaalinen pääoma ja kestävät käytännöt näyttävät toimivan kehämäisesti vaikuttaen jatkuvasti toisiinsa. Tulokset nostavat esiin, että sosiaalinen pääoma ja kestävät käytännöt voivat tukea toistensa kehittymistä. Tätä suhdetta jäsennetään uuden teoreettisen käsitteen, ekososiaalisen pääoman, kautta.
|
|---|