Yhteenveto: | 1970–1980-luvuilla suomalainen rakennusvienti oli vahvaa ja suomalaisia asui ulkomailla projektiluontoisen työn vuoksi. Rakentamisesta vastasivat suomalaiset rakennusyhtiöt, jonka myötä pääosin insinööreistä koostuvat toimihenkilöt muuttivat asumaan kohdemaihin pidemmiksi ajanjaksoiksi. Osa toimihenkilöistä otti perheensä mukaan, jolloin kouluikäisille lapsille oli järjestettävä koulutus kuten Suomessa.
Ulkomaille suuntautunut projektivienti loi tarpeen perustaa yksityisiä suomalaisia peruskouluja ulkomaille. Yksi näistä kouluista oli Bagdadin suomalainen peruskoulu. Opetuksen järjestämisestä vastasivat
yhteistyössä rakennusyritykset, Opetusministeriö sekä opetustyöstä suomalaiset opettajat.
Millaista suomalaisen peruskoulun ylläpitäminen oli Irakissa 1970–1980-lukujen aikana? Millaisia kokemuksia ja muistoja suomalaisilla opettajilla on ulkomailla opettamisesta kyseiseltä ajalta? Miten opettajat
muistavat kokemuksensa ulkomailla asumisesta ja kuinka he kokevat ajanjakson vaikuttaneen heidän
opettajuutensa muotoutumiseen ja työhön Suomessa? Näihin kysymyksiin olen etsinyt vastauksia tutkimuksessani, jossa olen haastatellut Bagdadin suomalaisessa koulussa ala- ja yläasteella opettaneita opettajia. Tutkielma laajentaa sitä historiankirjoitusta, jota suomalaisesta rakennusviennistä on kirjoitettu. Historiankirjoitusta on tähän asti hallinnut yritysten ja yritysten työntekijöiden näkökulmat ja kokemukset,
jolloin muiden ryhmien arjen kokemus ovat jäänyt vähemmälle huomiolle.
Opettajien muistoissa ja kokemuksissa oli paljon samankaltaisuutta, mutta myös yksilölliset kokemukset
ovat vaikuttaneet haastatteluissa esiintyneeseen muisteluun ja sen kerrontaan. Muistot ja kokemukset Irakissa asumisesta ja Bagdadin suomalaisessa peruskoulussa nostivat opettajissa nostalgisia tunteita ja
muistoja. Toisaalta haastattelutilanne toimi opettajilla performatiivisuuden ja aktiivisen kannanoton paikkana, jossa kommentoitiin ja annettiin merkityksiä menneisyyden tapahtumille ja muistoille rakentaen
siltaa haastatteluhetken yhteiskunnalliseen keskusteluun.
|