| Yhteenveto: | Tutkimus käsittele luonnonsuojelua ja kansallispuistojen perustamista Suomessa maailmansotien
välisenä aikana (tässä 1919–1939). Työn tavoitteena on selvittää miten luonnonsuojeluun ja
kansallispuistoihin suhtauduttiin Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Alkuperäislähteinä käytän
aikakausilehtien artikkeleja, jotka käsittelevät luonnonsuojelua ja kansallispuistoja. Lehdet löytyvät
digitaalisena Kansalliskirjaston verkkopalvelusta. Etsin lehdistä hakusanojen avulla termejä
luonnonsuojelu ja kansallispuisto. Selvitän sitä, mitkä olivat luonnonsuojelun motiivit ja oliko
luonnonsuojelun toteuttamiselle vastustusta. Pyrin löytämään aikakauslehdistä sotien välisen ajan
käsityksiä luonnonsuojelusta.
Maailman ensimmäinen kansallispuisto perustettiin 1872 Yhdysvaltoihin ja sieltä ajatus levisi muihin
maihin. Varsinaisen modernin luonnonsuojelun alkuna Suomessa pidetään vuotta 1880, jolloin
tutkimusmatkailija Aadolf Erik Nordenskiöld ehdotti kansallispuistojen perustamista Suomeen.
Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja luonnonsuojelu aatteena eivät kuitenkaan edistyneet ennen
itsenäisyyttä Eduskunta sääti luonnonsuojelulain 1923, ja 1938 Suomeen perustettiin neljä kansallispuistoa
ja kuusi luonnonpuistoa. Ensimmäinen luonnonsuojeluyhdistys perustettiin vuonna 1938.
Luonnonsuojelu kehittyi paljon Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Luonnonsuojelu ymmärrettiin
tuolloin alkuperäisen luonnon suojeluna kehitystä vastaan, mikä tarkoitti luonnonsuojelualueiden
perustamista, luonnonmuistomerkkien suojelua ja eläinten suojelua. Kansallispuistoista oli käyty
yhteiskunnallista keskustelua yli 50 vuotta, ennen kuin ensimmäiset puistot perustettiin. Puistojen
perustamisessa meni kauan siksi, että luonnonsuojelu kiinnosti vain hyvin pientä joukkoa, eikä sillä ollut
tarvittavaa yhteiskunnallista tai poliittista tukea muuttua kansanliikkeeksi. Suomessa riitti paljon
koskematonta luontoa, eli luonnonsuojelualueiden perustamiselle ei nähty suurta tarvetta ja poliittinen
päätöksen teko demokratioissa (tässä tapauksessa Eduskunnan säätämä laki kansallispuistoista) on
hidasta ja edeltää pitkää keskustelua.
Sotien välisenä aikana luonnonsuojeluun suhtauduttiin pääosin myönteisesti. Tietyt asiat herättivät
vastustusta, kuten petoeläinten suojelu ja suojelualueiden perustaminen sekä paikallisen väestön
perinteisiin nautintaoikeuksiin kajoamisen. Aikakauslehdissä luonnonsuojelusta kirjoitti pääosin aiheesta
kiinnostuneet ja siihen intohimoisesti suhtautuneet henkilöt sekä monet luonnontieteen professorit, joten
lähteistä tulevat eniten esille luonnonsuojelusta kiinnostuneiden tahojen näkemykset.
|
|---|