| Summary: | Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia HDL-kokojakaumaa, valtimojäykkyyttä ja niiden välisiä yhteyksiä hyvä- ja huonokuntoisilla nuorilla naisilla. Kyseisen tutkimusasetelman tutkiminen oli perusteltua ja tärkeää, sillä vastaavanlaista tutkimusta on tehty melko vähän. On kuitenkin tiedossa, että monet sydän- ja verisuonitaudit voivat alkaa kehittyä jo nuoressa iässä ja verisuoniterveyden edistäminen on arvokasta jo varhaisessa vaiheessa. HDL-kolesterolipitoisuuden kasvattamisen sijaan olisi hyödyllisempää, että HDL-kokojakauma eli hiukkasten kokovaihtelu olisi optimaalinen, jotta myönteisiä vaikutuksia valtimoterveyteen saavutettaisiin tehokkaammin. Erityisesti suurten HDL-hiukkasten (HDL2) on osoitettu olevan yhteydessä parempaan kestävyyskuntoon ja valtimoterveyteen. HDL-kokojakauman yhteydestä etenkin nuorten naisten valtimojäykkyyteen on olemassa niukasti tutkimustietoa, ja olemassa olevat tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.
Tutkimusjoukkona oli 18 tervettä 20–40-vuotiasta naista, joista yhdeksän luokiteltiin kestävyyskunnon mukaan huonokuntoisten ryhmään (VO2max 34,4 ± 3,6 ml/kg/min) ja yhdeksän hyväkuntoisten ryhmään (VO2max 47,5 ± 3,7 ml/kg/min). Jokaiselle tutkittavalle toteutettiin suora juoksumattotesti maksimaalisen hapenottokyvyn määrittämiseksi ja valtimojäykkyysmittaus PulsePen-laitteella. Lisäksi toteutettiin kehonkoostumusmittaus InBody-laitteella ja suoritettiin verinäytteenotot metabolomiikka-analyysiä varten. Kyseinen analyysi mahdollisti HDL-kokojakauman ja muiden merkittävien veriarvojen määrittämisen.
Hyväkuntoisten naisten keskimääräinen HDL2-hiukkasten pitoisuus oli 47 % suurempi verrattuna huonokuntoisiin naisiin (p = 0,02) ja lisäksi hyväkuntoisten naisten HDL-hiukkasen keskimääräinen halkaisija oli huonokuntoisia naisia suurempi (p = 0,01). Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa suoran valtimojäykkyysmittauksen (cfPWV) osalta, mutta valtimojäykkyyteen epäsuorasti kytkeytyvä augmentaatioindeksi (AIx) oli pienempi hyväkuntoisilla nuorilla naisilla (p = 0,01). Myös valtimojäykkyysmittauksen aikainen keskimääräinen syke oli huonokuntoisilla naisilla 15 % korkeampi (p = 0,01). HDL-kokojakauman ja valtimojäykkyyden välillä ei havaittu kuitenkaan olevan yhteyttä, kun kuntotasot eli ryhmät yhdistettiin. Huonokuntoisilla naisilla HDL3-pitoisuus ja HDL-kolesteroli olivat yhteydessä valtimon keskipaineeseen (MAP).
Tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, että fyysinen kunto voi olla yhteydessä suurempaan HDL2-pitoisuuteen, HDL-hiukkasen halkaisijaan ja mahdollisesti joustavampiin valtimoihin (AIx), jolloin kyseisillä tekijöillä on terveydelle myönteisiä vaikutuksia. Tutkimuksen otanta on pieni, mikä saattaa vaikuttaa tulosten yleistettävyyteen, mutta HDL-kokojakauman ja valtimojäykkyyden riippumattomuus voi viitata muun muassa siihen, että HDL-kokojakauman sijaan valtimojäykkyyteen vaikuttavat vahvemmin muut tekijät, kuten esimerkiksi tulehdukselliset tekijät.
|
|---|