| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tavoitteena on ollut selvittää työelämässä esiintyvän henkisen väkivallan sukupuolistuneita rakenteita sekä sitä, miten ilmiö linkittyy Suomessa työelämän segregaatioon, eli eriytymiseen su-kupuolen mukaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin työkavereiden taholta esiintyvän henkisen väkivallan jakautumista mies- ja naispalkansaajaryhmissä eri taustamuuttujien mukaan. Lisäksi kiinnostus kohdistui aiemmissa tutkimuksissa tunnistettuihin väkivallan ennustajiin, joita olivat työn resurssointi, työpaikan ilmapiiri, työn autonomia ja työn kuormittavat vaatimukset. Työssä tutkittiin ennustajien kykyä ennustaa henkisen väkivallan esiintyvyyttä sukupuolittain.
Aineistona työssä on käytetty työ- ja elinkeinoministeriön sekä tilastokeskuksen vuonna 2023 keräämää työolobarometriä. Vuosittain kerättävä työolobarometri kartoittaa monipuolisesti palkansaajien kokemuksia työoloista. Laaja aineisto tarjosi mielekkään tavan tarkastella tutkittavaa ilmiötä. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin, joista keskeisimpinä olivat ristiintaulukointi, kaksisuuntainen varianssianalyysi sekä logistinen regressioanalyysi.
Tutkimuksen tuloksina todettiin, että henkisen väkivallan esiintyvyys on vahvasti sukupuolistunut väkivallan ilmiö, ja se linkittyy työelämän horisontaaliseen ja vertikaaliseen segregaatioon. Naispalkansaajille tunnistettiin miehiä useampia riskiä nostattavia tekijöitä. Työssä mallinnetut väkivallan ennustajat kykenivät ennustamaan paremmin miehille henkisen väkivallan esiintyvyyttä. Kokonaisuudessa ennustajista voimakkaimmin yhteydessä henkisen väkivallan esiintyvyyteen oli työpaikan ilmapiiri. Autonomian osuus väkivallan ennustamiseen tässä tutkimuksessa oli vähäinen.
Tutkimus vahvistaa väkivaltailmiön sukupuolistuneisuutta ja nivoo sen osaksi suomalaisen työelämän sukupuolittaisen eriytymisen eli segregaation rakenteita. Väkivallan ilmeneminen tai ennustaminen ei ole naisille ja miehille samanlaista. Sukupuolittaista tarkastelua väkivallan ennustamiseen tarvitaan lisää.
|
|---|