| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa käsitellään sijaishuollosta itsenäistyvien sosiaalisia verkostoja ja sosiaalista tukea sekä
niiden merkitystä itsenäistymiseen. Lastensuojelusta itsenäistyvät voivat kohdata monenlaisia haasteita
itsenäistyessä, erityisesti jos lähiympäristön tuki ei ole vahvaa. Sosiaaliset verkostot voidaan jakaa heikkoihin ja vahvoihin siteisiin. Vahvoilla siteillä on merkittävä rooli sosiaalisen tuen muodostumisessa.
Tutkimusmenetelmänä toimii kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineistoksi valikoitui 18 kansainvälistä tutkimusartikkelia, joista suurin osa on tehty Yhdysvalloissa. Analyysimenetelmänä toimii laadullinen sisällönanalyysi. Tulosten teemat koostuvat formaaleista ja informaaleista verkostoista, emotionaalisesta tuesta, materiaalisesta tuesta, informaatiosta, seurallisuudesta sekä sosiaalisen tuen puutteesta. Keskeisinä
analyysin tuloksina ovat, että nuorilla on yksilöllisesti formaaleja ja informaaleja verkoston siteitä. Biologiset perheen jäsenet ja ystävät muodostavat vahvoja siteitä yleisimmin nuorille. Vahvoja siteitä voi myös
muodostua sukulaisten kanssa erityisesti, jos biologisen perheen kanssa ei ole läheisiä välejä. Jokaisella
nuorella on erilaisia ammattilaisia formaaleissa verkostoissa ja heihinkin voi muodostua vahvoja siteitä,
mutta yleensä ne jäävät heikkojen siteiden kaltaisiksi.
Sosiaalinen tuki ja sosiaaliset verkostot voivat olla merkittäviä tekijöitä itsenäistymisen sujuvoittamiseen
ehkäisemällä haasteita esimerkiksi arkipäiväisten askareiden, taloudellisten asioiden sekä mielenterveyden kanssa. Emotionaalisella ja materiaalisella tuella on tärkein asema itsenäistymisen sujuvoittamisella
sosiaalisen tuen muodoista. Toisaalta sosiaalisissa verkostoissa voi olla vain heikkoja siteitä, jolloin tuki
voi jäädä puutteelliseksi ja nuori ei saa riittävästi tukea ongelmiinsa. Informaalien verkostojen vahvojen
siteiden puuttuessa formaaleilla verkostoilla on tärkeä asema sosiaalisen tuen paikkaamisessa, ja jos nuori
ei hae tukea formaaleista verkostoista voi riskikäyttäytyminen kasvaa. Suomen kontekstissa tämä korostaa erityisesti jälkihuollon palveluiden tärkeyttä.
|
|---|