| Summary: | Esiintymisjännitys on muusikoiden keskuudessa yleinen ja monitasoinen ilmiö, joka voi ilmetä kognitiivisten, psykologisten ja/tai fysiologisten oireiden kautta. Esiintymisjännitys voi heikentää muusikon teknistä suoritusta ja ilmaisukykyä esiintymisen aikana. Vaikka esiintymisjännitystä on tutkittu laajasti esiintyjän näkökulmasta, on sen vaikutus yleisön käsityksiin esityksen laadusta jäänyt suhteellisen vähälle huomiolle tutkimuskirjallisuudessa. Tämän tutkimusvajeen paikkaamiseksi tämä maisterintutkielma tarkastelee esiintymisjännityksen vaikutusta yleisön arvioihin. Tutkielman hypoteesina on, että jännitys voi vaikuttaa esiintymisen arviointiin monikanavaisten vihjeiden kautta ja että visuaalisesti havaittavat jännityksen oireet voivat heikentää koettua esityksen laatua.
Tämä maisterintutkielma tarkastelee esiintymisjännitystä ja sen yhteyksiä koettuun esityksen laatuun kolmen tutkimuskysymyksen avulla: (1) Miten esiintymisjännitys liittyy havaittuun esityksen laatuun? (2) Miten jännityksen oireiden visuaalinen havainnointi vaikuttaa yleisön arvioihin? ja (3) Miten esiintymisjännitys vaikuttaa laadun arviointiin pelkästään kuuloaistin kautta tehdyillä havainnoilla? Käyttäen integroivaa kirjallisuuskatsausta tutkielma kokoaa yhteen 16 empiirisen artikkelin tulokset, jotka käsittelevät esiintymisjännityksen ja yleisön arvioiden välistä suhdetta. Tarkastelu pohjautuu kehollisen kognition ja kehollisen musiikkikognition viitekehyksiin, joissa korostetaan kehon roolia musiikin havaitsemisessa, prosessoinnissa ja tuottamisessa.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että esiintymisjännitys voi joko parantaa tai heikentää esityksen laatua; kuitenkin korkeampi jännitys ennustaa usein heikompia arviointeja esityksen laadusta. Tämän lisäksi tulokset osoittavat, että yleisö tukeutuu vahvasti visuaalisiin vihjeisiin arvioidessaan esitystä, ja jännitykseen liittyvät keholliset ilmaisut vaikuttavat merkittävästi koettuun esityksen laatuun. Nämä havainnot korostavat tarvetta jatkotutkimukselle, joka tarkastelee esiintymisjännityksen kehollisia, sosiaalisia ja viestinnällisiä ulottuvuuksia sekä huomioi niiden laajempia vaikutuksia esiintymiseen ja musiikkipedagogiikkaan.
Music performance anxiety (MPA) is a complex phenomenon involving cognitive, behavioral, and physiological symptoms that can impair musicians’ technical execution and expressive capacity. While MPA’s impact on performers has been extensively studied, its influence on audience perceptions of performance quality remains comparatively underexplored. To address this gap in the existing literature, this paper investigates audience perceptions of music performance anxiety hypothesizing that MPA might affect audience evaluations through multimodal cues and that visible signs of anxiety negatively influencing perceived performance quality.
Addressing the interpersonal aspects of MPA, this paper poses three research questions: (1) How is MPA related to perceived performance quality? (2) How does visually observing MPA symptoms influence audience evaluations? and (3) How does MPA affect quality assessments based on auditory information alone? Employing an integrative literature review, the study synthesizes findings from 16 empirical articles focusing on the relationship between MPA symptoms and audience judgments. Grounded in embodied cognition and embodied music cognition frameworks, this review emphasizes the role of bodily engagement in both music performance and perception.
The findings suggest that MPA can have either a facilitating or debilitating effect on performance quality; however, higher levels of MPA are frequently associated with lower quality ratings. Moreover, audience members appear to rely heavily on visual cues when forming evaluations, with anxiety-related bodily expressions significantly influencing perceived performance quality. These results underscore the need for further research into the embodied and communicative dimensions of MPA and their broader implications for music performance and pedagogy.
|
|---|