| Yhteenveto: | Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa -romaania (2005) ja siitä tehtyä samannimistä sarjakuva-adaptaatiota vuodelta 2017. Adaptaation tekijät ovat Jussi Kaakinen ja Petri Tolppanen. Tutkielmassa pohditaan millä sarjakuvan keinoilla teos on adaptoitu ja mitä merkittäviä eroja teosten välillä mediumin muuttumisen lisäksi on. Kohdeteoksia ei ole aiemmin tutkittu yhdessä, joten tämä
työ tuo uutta näkökulmaa Isomäen teosten tutkimiseen.
Tutkielman hypoteesina on, että mediumin vaihtuessa sivumäärällisesti suppeampaan teokseen alkuperäisteoksen sisältöä joudutaan karsimaan reilusti. Koska sarjakuvan kerronta painottuu vahvasti visuaalisuuteen kuvan ja sanan yhteistyöstä huolimatta, on romaanin tekstiä paikoin esitetty pelkin kuvin. Visuaalisella esitystavalla annetaan myös kasvot tarinan hamoille ja elävöitetään tapahtumaympäristöt.
Metodina käytetään kontrastiivista lähilukua, jonka avulla kahta aineistoa vertaillaan. Metodi korostaa
kahden esitystavaltaan hyvin erilaisen teoksen lukutapojen eroja, ja millaisilla tavoilla erilaiset elementit
niissä rakentuvat. Työssä käsitellään sekä sarjakuvaan että adaptaatioon liittyvää teoriaa, historiaa ja asennoitumista tuomaan perspektiiviä kahden erilaisen mediumin vertailulle.
Tutkielman analyysiosiossa tarkastellaan erilaisia keinoja, joilla sarjakuvaa rakennetaan, ja kuinka ne toimivat romaanin sovittamisessa visuaaliseen mediumiin sekä millaisia merkittäviä eroja teosten välillä on
juonellisissa sisällöissä. Havaintoja tuetaan kuvaesimerkein. Paljastuu, ettei sarjakuva ole pelkkä romaanin referaatti, vaan sovittamisen prossissa on mietitty myös muita poikkeavia ratkaisuja, joilla tarina taipuu mielekkäämmin kuvalliseen muotoon. Ekokatastrofi tarjoillaan lukijalle romaania nopeatempoisempana ja jo valmiiksi visualisoituna seikkailuna, jossa pitkät pohdinnat on tiivistetty hahmojen välisiin dialogeihin. Tästä huolimatta visuaalisella esitystavalla on pystytty tuomaan esiin hahmojen persoonallisuutta ja heidän välisiään suhteita, joskin lukijan vastuulla on, kuinka tarkkaavaisia huomioita teoksesta
tekee. Tarina toimii siis hyvin myös sarjakuvana, mutta on huomioitava, että mediumiin liittyvät konventiot ohjaavat aina sen lukutapaa.
|
|---|