| Summary: | Arkielämä on jatkuvassa muutoksessa ympäristökriisin ja kestävän siirtymän myötä. Ympäristö- ja kestävyyskysymykset ovat yhä näkyvämpiä niin arjessa kuin poliittisessa päätöksenteossa, joka muovaa jokapäiväistä elämää. Maapallon kantokyvyn varjeleminen on kestävän arjen perusedellytys, sillä ekologinen kestävyys luo pohjan sosiaaliselle, kulttuuriselle ja taloudelliselle kestävyydelle.
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tarinoiden avulla, miten ihmisten arki muuttuu ekologisemmaksi ja näin syventää ymmärrystä arjen ekologisoitumisesta. Tutkimus sijoittuu ympäristösosiologian kentälle ja avaa narratiivisen lähestymistavan kautta uusia mahdollisuuksia tarkastella ekologista arkea ja elämäntapaa. Paradigmataustana toimii sosiaalinen konstruktionismi, joka korostaa tiedon ja todellisuuden rakentumista kielen ja kertomusten kautta. Tutkimuksessa vastattiin kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Miten ekologinen arki rakentuu ja ilmenee tarinoissa? 2. Millaisia tarinoita ekologisuudesta kerrotaan?
Tutkimuksen aineisto koostui 146 muistosta, jotka on kirjoitettu teemalla ”Silloin ekologisuus näyttäytyi elämässäni”. Sekundääriaineisto on kerätty osana Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta ”Luonto, institutionaalinen tieto ja sukupuolittunut toimijuus”. Tarinoiden analyysissa sovellettiin teemoittelua, aktanttianalyysia ja juonianalyysia.
Analyysin perusteella arjen ekologisoituminen näyttäytyy refleksiivisenä, yksilöllisenä ja monimutkaisena prosessina, joka on tiiviissä yhteydessä ympäröivään sosiaaliseen ja ekologiseen maailmaan. Ekologisuudesta kerrotaan sekä progressiivisia että regressiivisiä kehityskertomuksia, joissa arjen ekologisoituminen on osa refleksiivistä minäprojektia. Koska kulttuurinen tuki on rajallista, prosessi on vapaaehtoinen ja pohjautuu pääosin yksilön valintoihin. Ekologinen elämäntapa hahmottuu henkilökohtaisena elämänprojektina, jossa yksilöt pyrkivät vaikuttamaan ekologiseen ympäristöön ensisijaisesti muuttamalla omaa ajatteluaan ja toimintaansa.
|
|---|