| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia lähisuhdeväkivallan interventio-ohjelmaan osallistuvien väkivallan tekijöiden itsetuhoisuutta. Lisäksi tutkimme terapeuttien vastaustapoja ryhmäläisten tuottamaan itsetuhoisuuspuheeseen. Lähisuhdeväkivallan ja itsetuhoisuuden on tunnistettu olevan riskitekijöitä toisilleen, mutta näiden kahden tekijän välistä suhdetta on tutkittu vasta vähän. Aiempi tutkimus aiheesta on myös keskittynyt tutkimaan väkivallan uhreja rajaten tekijät sen ulkopuolelle. Väkivallan tekijöiden itsetuhoisuuteen puuttuminen voi vähentää heidän riskiään väkivaltaiseen käytökseen, ja tukemalla väkivallan tekijöiden muutosta voidaan vaikuttaa kaikkiin lähisuhdeväkivallan osapuoliin. Lisäksi itsetuhoisia henkilöitä kohtaavien ammattilaisten on todettu kokevan ahdistusta, stressiä ja pelkoa, minkä vuoksi terapeuttien vastaustapojen tutkimisen tärkeys väkivaltaisten ja itsetuhoisten yksilöiden joukossa korostuu. Tutkimuksemme aineisto koostui ryhmäläisille toteutetuista alkuhaastatteluista sekä 48:sta Vaihtoehto väkivallalle -ryhmäintervention videoiduista tapaamisesta, joista 23:sta löytyi itsetuhoisuuteen liittyvää puhetta. Tutkittavat olivat vuosina 2018-2023 ryhmään osallistuneita ryhmäläisiä sekä terapeutteja. Tutkimusmenetelmänä käytimme aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Väkivallan tekijöiden itsetuhoisuudelle löysimme neljä yläluokkaa, joita olivat itsetuhoiset ajatukset, itsetuhoiset teot, itsetuhoisuus vaikuttamiskeinona ja avun hakeminen. Nämä luokat jakautuivat edelleen 13 alaluokkaan. Itsetuhoisuuspuheeseen terapeutit vastasivat seitsemällä eri vastaustavalla, joista yleisin oli tilanteen kartoittaminen. Tutkimustuloksemme korostavat, kuinka itsetuhoinen käytös on yksi merkittävimmistä väkivallan tekijöiden käyttämistä väkivallan muodoista, ja että lähisuhdeväkivallan tekijäinterventio voi auttaa myös itsetuhoisuuden hoidossa. Lisäksi tulostemme mukaan väkivallan tekijöiden itsetuhoisuudessa korostuu syyllisyys omasta väkivallasta, ja se vaikuttaa sekä itsetuhoisuuden ilmenemiseen että avun hakemiseen. Näemme, että tutkimuksemme tarjoaa uutta näkökulmaa väkivaltatyöhön, sillä tekijäinterventioissa tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota tekijöiden itsetuhoisuuteen lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi. Tutkimusaiheemme voi edistää jo olemassa olevia interventiokäytänteitä lisäämällä ymmärrystä väkivallan tekijöiden itsetuhoisuudesta sekä kehittämällä ammattilaisten taitoa kohdata väkivaltaisia ja itsetuhoisia potilaita.
The aim of this research was to explore and describe the suicidality of perpetrators of violence participating in a domestic violence intervention program. In addition, we explored and described therapists’ response modes to participants’ suicidality. Domestic violence and suicidality have been recognized as mutual risk factors, but the relationship of these two factors has been studied only to a limited extent. Also, previous research has focused on the victims of violence and it excludes perpetrators of violence from consideration. Intervening in the suicidality of perpetrators of violence can reduce their risk of violent behaviour, and by assisting their change it is possible to intervene with all parties involved in domestic violence. The professionals who work with suicidal patients have been shown to experience anxiety, stress and fear, and therefore it is essential to explore therapists’ response modes to violent and suicidal patients. Our research material consisted of interviews of the perpetrators of violence and 48 videotaped group intervention meetings, of which 23 contained suicidal talk. Participants were both perpetrators and therapists who have taken part in group intervention in 2018-2023. Our research method was data-driven content analysis. The suicidality of perpetrators of violence was found to consist of four main categories: suicidal thoughts, suicidal actions, suicidality as a means of influence, and seeking help. These categories were further divided into 13 subcategories. Therapists responded to participants’ suicidality in seven different ways out of which the most used way was assessing the situation. Our results emphasise how suicidal behaviour is one of the most significant forms of violence used by perpetrators, and how domestic violence intervention can also help perpetrators of violence with suicidality. Furthermore, our results indicate that the feeling of guilt about one’s own violent behaviour is highlighted in the suicidality of perpetrators, influencing both the manifestation of suicidality and the willingness to seek help. Our study aims to offer a new perspective on therapeutic work with perpetrators of violence by suggesting to draw more attention to suicidality experienced by perpetrators. Our research topic can contribute to existing intervention practices by enhancing the understanding of suicidality among perpetrators of violence and by improving professionals’ ability to engage with violent and suicidal patients.
|
|---|