| Summary: | Kopra, J. & Pekkola, V. (2025). Kouluun kiinnittymisen sekä lyhyen ja pitkän aikavälin itsesäätelyn yhteydet hyvinvointiin toisen asteen opiskelijoilla. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis of Sport Pedagogy, 79 pp., 2 appendices.
School engagement is associated with academic achievement and perceived well-being. Self-regulation supports school engagement and enhances the prerequisites for well-being. Well-being during school years contributes to learning outcomes and lays the foundation for holistic well-being. The aim of this study was to examine the associations between school engagement and self-regulation, and their effects on the well-being of upper secondary school students. Additionally, differences between students were examined based on gender and grade level. The novelty of our research design lies in the inclusion of the dimension of social school engagement, the division of self-regulation into short- and long-term regulation, and the examination of eudaimonic well-being.
The study was conducted as a quantitative cross-sectional survey. Data were collected using an electronic questionnaire. The dataset (n=152) consisted of general upper secondary school students (n=143), vocational students (n=5), and students in dual qualification pathways (n=4), divided into girls (n=98), boys (n=48), gender minorities (n=4), and those who did not wish to disclose their gender (n=4). School engagement was measured using the Multidimensional School Engagement Scale. Self-regulation was measured using the Adolescent Self-Regulatory Inventory. Mental well-being was assessed with the Warwick-Edinburgh Mental Well-Being Scale, and eudaimonic well-being was measured with the Questionnaire for Eudaimonic Well-Being. The internal consistency of the instruments was evaluated using Cronbach’s alpha coefficient. The data were analyzed using Pearson correlation, t-tests, ANOVA, and linear regression analysis.
School engagement, well-being, and self-regulation were all significantly correlated with each other. School engagement and well-being had a strong correlation (r = 0,69, p < ,001). Long-term self-regulation had the strongest correlation with cognitive school engagement (r = 0,70, p < ,001). Short-term self-regulation was negatively correlated with all variables. Emotional engagement and long-term self-regulation explained 47% of the variance in eudaimonic well-being. Emotional and social engagement, long-term self-regulation, and grade level explained 46% of the variance in mental well-being. No statistically significant gender differences were found in any of the variables.
School engagement and well-being are closely linked. In addition, strong long-term self-regulation skills are associated with both school engagement and well-being. To improve student well-being, it is important to influence their experiences of school engagement. Based on the results, efforts to support students’ school engagement should especially focus on emotional and social factors as well as self-regulation skills. Future research should address short- and long-term self-regulation in the transition from upper secondary to higher education and examine how self-regulation skills are reflected in student well-being and access to further studies.
Key words: School Engagement, Self-regulation, Well-being, Upper secondary education
Kopra, J. & Pekkola, V. (2025). Kouluun kiinnittymisen sekä lyhyen ja pitkän aikavälin itsesäätelyn yhteydet hyvinvointiin toisen asteen opiskelijoilla. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 79 s, 2 liitettä.
Kouluun kiinnittyminen on yhteydessä koulumenestykseen ja koettuun hyvinvointiin. Itsesäätely tukee kouluun kiinnittymistä ja parantaa hyvinvoinnin edellytyksiä. Kouluaikainen hyvinvointi vaikuttaa oppimistuloksiin ja toimii perustana kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kouluun kiinnittymisen sekä lyhyen ja pitkän aikavälin itsesäätelyn yhteyksiä toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin opiskelijoiden välisiä eroja sukupuolen ja vuosiluokan mukaan. Tutkimusasetelmamme uutuusarvona voidaan pitää sosiaalisen kouluun kiinnittymisen ulottuvuuden huomioimista, itsesäätelyn jakamista lyhyen ja pitkän aikavälin itsesäätelyyn sekä eudaimonisen hyvinvoinnin tarkastelua.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä poikkileikkaustutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Aineisto (n=152) koostui lukiolaisista (n=143), ammattikoululaisista (n=5) ja kaksoistutkintoa suorittavista (n=4), jotka jakautuivat tyttöihin (n=98), poikiin (n=48), muun sukupuolisiin (n=4) ja niihin, jotka eivät halunneet kertoa sukupuoltaan (n=4). Kouluun kiinnittymistä mitattiin Multidimensional School Engagement Scale mittarilla. Itsesäätelyä mitattiin Adolescent Self-Regulatory Inventory-mittarilla. Henkistä hyvinvointia mitattiin Warwick-Edinburgh Mental Well-Being Scale mittarilla. Eudaimonista hyvinvointia mitattiin Questionnaire for Eudaimonic Well-Being mittarilla. Käytettyjen mittareiden sisäistä luotettavuutta tarkasteltiin Cronbachin alfa (α)-kertoimen avulla. Tutkimustuloksia analysoitiin Pearsonin korrelaatioilla, t-testillä, ANOVAlla sekä lineaarisella regressioanalyysillä.
Kouluun kiinnittyminen, hyvinvointi ja itsesäätely olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä toistensa kanssa. Erityisesti kouluun kiinnittyminen ja hyvinvointi korreloivat vahvasti toistensa kanssa (r = 0,69, p < ,001) Pitkän aikavälin itsesäätely korreloi vahvimmin kognitiivisen kouluun kiinnittymisen kanssa (r = 0,70, p < ,001). Lyhyen aikavälin itsesäätely korreloi negatiivisesti kaikkien muuttujien kanssa. Emotionaalinen kiinnittyminen ja pitkän aikavälin itsesäätely selittivät eudaimonisen hyvinvoinnin vaihtelusta 47 %. Emotionaalinen ja sosiaalinen kiinnittyminen, pitkän aikavälin itsesäätely ja vuosiluokka selittivät henkisen hyvinvoinnin vaihtelusta 46 %. Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa minkään muuttujan osalta.
Kouluun kiinnittyminen ja hyvinvointi ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Lisäksi hyvät pitkän aikavälin itsesäätelytaidot ovat yhteydessä sekä kouluun kiinnittymiseen että hyvinvointiin. Opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi on tärkeää pyrkiä vaikuttamaan kouluun kiinnittymisen kokemuksiin. Tulosten perusteella opiskelijoiden kouluun kiinnittymistä tukevat toimet tulisi painottua erityisesti tunneperäisiin ja sosiaalisiin tekijöihin sekä itsesäätelytaitoihin. Jatkossa on tärkeä kohdistaa tutkimusta lyhyen ja pitkän aikavälin itsesäätelyyn toisen asteen ja jatko-opintojen nivelvaiheessa, ja selvittää miten itsesäätelytaidot näkyvät opiskelijoiden hyvinvoinnissa ja jatko-opintoihin pääsyssä.
Asiasanat: Kouluun kiinnittyminen, itsesäätely, hyvinvointi, toinen aste
|
|---|