| Yhteenveto: | Tutkielman tavoitteena oli tarkastella viittomakielisen varhaisen vuorovaikutuksen piirteitä vanhemman ja lapsen välillä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Varhainen vuorovaikutus on edellytys kielen omaksumisen kehittymiselle (Paavola-Ruotsalainen ja Rantalainen, 2020). Valtaosa kuuroista lapsista syntyy kuuleville vanhemmille, joilla ei välttämättä ole tuntemusta viittomakielisestä vuorovaikutuksesta (Depowski ym., 2015).
Tutkielmassa aineistona toimi viisitoista VIKKE-hankkeessa kerättyä videota, jotka sisälsivät kolmen eri kuuro vanhempi—kuuleva lapsi parin vuorovaikutushetkistä toteutettuja videotallenteita. Lasten iät olivat videoiden kuvauksen aikana 2—12-kuukautta.
Tässä tutkielmassa käytän huomion kiinnittämisen ja ylläpitämisen strategioista termiä ”kommunikatiivisen kontaktin strategiat”. Kommunikatiivisen kontaktin strategioiksi rajautuivat heilutus, osoite, esine ja kosketus. Nämä strategiat ovat aiemmassa teoriassa esitettyjä keinoja, joilla kuurot vanhemmat pyrkivät kiinnittämään lapsensa huomiota. Vanhempien ja lasten katseista analysoitiin katseiden kohteet seuraavasti: 1) jaettu tarkkaavaisuus, 2) kasvot, viittomat, 3) esine ja 4) muu kohde. Kohteen lisäksi myös katseiden kestot. Aineiston analyysissä käytettiin ELAN-annotointiohjelmaa. Tutkielma on laadullinen katsaus luonnolliseen vuorovaikutukseen vanhemman ja lapsen välillä.
Tutkielman tulokset osoittivat lasten ensimmäisen puolen vuoden aikana vuorovaikutuksen ollen lähinnä kasvokkaista. Lasten täytettyä 6 kuukautta, tuloksissa kehitysharppaus. Vuorovaikutukseen tuli uusia elementtejä, kuten jaettu tarkkaavaisuus. Kosketuksen rinnalle merkittäväksi strategiaksi nousi osoitukset.
Tulokset nostivat esille kosketuksen merkityksen viittomakielisessä vuorovaikutuksessa. Kosketus toimi yleisimpänä kommunikatiivisen kontaktin strategiana vanhemman ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa lasten ensimmäisen ikävuoden aikana. Tutkielma toimii hyvin suuntaa antavana pohjana, siitä millaisia piirteitä vuorovaikutuksessa kuuron vanhemman ja tämän lapsen välillä voi näyttäytyä.
The aim of this study was to examine the characteristics of early sign language interaction between parents and children during the child's first year of life. Early interaction is a prerequisite for the development of language acquisition (Paavola-Ruotsalainen and Rantalainen, 2020). The majority of deaf children are born to hearing parents who may not have knowledge of sign language interaction (Depowski et. al., 2015).
The study examines early sign language interaction and its features. The material for the study consisted of fifteen videos from the VIKKE project, which included early interaction of three different deaf parent-hearing child pairs. The children's ages during the video recordings ranged from 2 to 12 months.
The parents' attention-getting and maintaining strategies, i.e. in this study, communicative contact strategies, were categorized as waving, pointing, object, and touch. The targets of the parents' and children's gazes were analyzed: joint attention, faces, signs, objects, and other targets, as well as the duration of gazes. The ELAN annotation software was used for the data analysis. The study is a qualitative review of natural interaction between parents and children.
The results showed a significant developmental leap after the children reached 6 months of age, when the interaction was no longer solely face-to-face. New elements, such as objects, entered the interaction, and parents began to use pointing alongside touch to attract and maintain their children's attention.
The results highlighted the importance of touch in sign language interaction. Touch was the most common communicative contact strategy while the children approached their first year of age. This study serves as a useful preliminary foundation for understanding the characteristics of interaction between deaf parents and their children.
|
|---|